tag:blogger.com,1999:blog-58265302448195552892024-03-04T20:34:39.282-08:00Tiina Tee.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.comBlogger82125tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-50979963739939944092011-08-03T13:36:00.000-07:002011-08-03T13:37:34.661-07:00Vihdoin uutta.Vihdoin uutta! Usein jo ollut mielessä, mutta tänään oli vihdoin sopiva hetki. Elokuun illat hämärtyvät ja kynttilöitä voi taas sytytellä luomaan tunnelmaa... <div><br /></div><div>Siispä: <a href="http://kumisaappaat.blogspot.com">TERVETULOA!</a></div><div><br /></div><div><br /></div>Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-33066554874421637802011-05-24T09:30:00.000-07:002011-05-24T10:01:21.259-07:00Muutoksia<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtNEKu1ZlpRm0iZ1tth7zeTXiq1n3EsUbk8CYuMtQjHPn0dKX5H0GHN5KYO6l8gQXqKQWNmT0rqm4MBezoOQx-PyVjpfiXBW-5kNSTiaqNThSZ2hHmEVHwgMl4pZuZscWQh54jh56mUHo/s1600/tiinq.jpg"><img style="display: block; margin: 0px auto 10px; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 228px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtNEKu1ZlpRm0iZ1tth7zeTXiq1n3EsUbk8CYuMtQjHPn0dKX5H0GHN5KYO6l8gQXqKQWNmT0rqm4MBezoOQx-PyVjpfiXBW-5kNSTiaqNThSZ2hHmEVHwgMl4pZuZscWQh54jh56mUHo/s320/tiinq.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5610321257820868898" border="0" /></a><br />Kirjoitan lapsuudenkodissa, entisessä pikkuveljen huoneessa, nykyisessä vieras-/työhuoneessa. Äskön maalattiin äidin kanssa huurremaalilla limupulloja ja nyt odotellaan, että kirkko-ohjelmat kuivuisivat, että saisi printata lisää ohjelmia kuivumaan... Eilen kierrettiin ystävän kanssa rautakaupoissa etsimässä lisää huurremaalia. Naurettiin, että tällainen naisten shoppailukierros: pari rautakappaa, vaipanvaihtoa farmarin takapenkillä ja imetystä bussipysäkillä.<br /><br />Olen ollut lomalla kohta kaksi viikkoa. Entiset asiakkaat ja työpaikka pyörivät edelleen unissa, mutta eivät enää ajatuksissa. Yhtenä päivänä luin kahden entisen työkaverin kirjoittamaa korttia ja itkin hetken, kun tuli niin ikävä. Viikko sitten kävin jo tutustumassa tulevaan työpaikkaan ja odotan uutta.<br /><br />Olen iloinen siitä reilusta vuodesta, jonka sain viettää niiden teinien kanssa. Uskon, että ymmärrykseni erilaisia ihmisiä kohtaan kasvoi paljon noina kuukausina. Meillä suomalaisillakin voi olla hyvin eri lähtökohdat elämään. Toivon säilyttäväni ymmärryksen myös seuraavassa työssäni. Pitää miettiä, miten tavoittaa myös heitä, jotka helposti jäävät tavoittamatta muilta kuin lopulta lastensuojelun työntekijöiltä.<br /><br />On tehnyt hyvää saada viettää lomaa ja siirtyä vanhasta uuteen. Moneen uuteen. Jokin aika sitten hain uutta etukorttia. Osoite? No se on kohta vaihtumassa. Työpaikka? No se on kohta vaihtumassa. Niiin, ja sitten sukunimikin vaihtuu kohta...<br /><br />En ole koskaan oikeasti ollut Tiina Tee. Kävi vain niin, että ammattikorkeakouluopiskeluiden ensimmäisessä tiimitentissä muistin jostain syystä itse sukunimeni väärin, kuvittelin sen alkavan teellä. Tiimikaverit nauroivat ja unohduksesta tuli yleinen vitsi. Puhuimme, että minun täytyy löytää mies, jonka sukunimi alkaa teellä, ettei tule identiteettikriisiä. Kävin jopa yhden opiskelukaverin ystävän kanssa treffeillä, tämän sukunimi kun täsmäsi. Luonteet eivät sitten kuitenkaan sopineet yhteen, mutta tulipahan syötyä hyvää pizzaa.<br /><br />Ensi lauantaina minusta tulee kuitenkin muuta kuin Tiina Tee. Mutta sukunimi nyt olisi ollut aika huono peruste hylätä näin hyvä mies. Sunnuntaina keskusteltiin papin kanssa ja pappikin totesi, että hyvät teillä on lähtökohdat. Ja me hymyilimme autossa jälkeenpäin, mietimme, kuinka meillä on kaikki hyvin.<br /><span style="font-size:85%;"><br />[Kaikkien muutosten keskellä tekee mieli myös muuttaa blogia! Mutta kerron sitten uuden osoitteen häiden jälkeen]</span>Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-7701791671726055502011-05-09T12:34:00.000-07:002011-05-09T12:48:42.306-07:00Loppu häämöttää<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPjB1-bo3b75kKlvYLgyq2O2y04pGBDcj6ww3xU0LAs8AIKAbjKIwN9VSKZPCAjTBOTYoXie8JknfWDqzFWcO8R3CPYKNrTJKtaGYdHaygo0o_ogvV7KDtATXez-p_gt8a2ngMVEDvVrs/s1600/IMG_0859.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPjB1-bo3b75kKlvYLgyq2O2y04pGBDcj6ww3xU0LAs8AIKAbjKIwN9VSKZPCAjTBOTYoXie8JknfWDqzFWcO8R3CPYKNrTJKtaGYdHaygo0o_ogvV7KDtATXez-p_gt8a2ngMVEDvVrs/s320/IMG_0859.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5604805027052764850" /></a><br /><div><br /></div><div>Lauantaina syödään kaksin yhden teinin kanssa. Minä sanon sille ääneen, että tuntuu kummalliselta, että minä en saa koskaan tietää, pääseekö se syksyllä johonkin kouluun. Se sanoo, että kyllä se nyt varmasti johonkin kouluun. Ja minä sanon, että niin varmasti. Ja siinä kaikki, mitä minä saan koskaan tietää.</div><div><br /></div><div>Minä en saa koskaan tietää, pääseekö yksi teini takaisin kotiin asumaan. Kukaan ei saa kertoa minulle, mitä se yksi toinen sai kevään ylioppilaskirjoituksista tai mitä sen yhden kolmannen äidille tapahtuu. Minä olen elänyt niiden teinien rinnalla vuoden verran (osan pidempäänkin), mutta kahden päivän päästä kaikki loppuu kuin seinään. Hei-hei. Jos joskus tulen käymään täällä päin ja törmätään kaupassa, voin kysyä kuulumiset, mutta kuinka todennäköistä se on?</div><div><br /></div><div>Ja on selvittämättömiä juttua. Sellaisia, jotka itse haluaisi selvittää, mutta tietää, että nuori ei siihen vielä ole valmis. Kokemuksesta voin sanoa, että myöhemmin saattaisi ollakin, mutta sinä päivänä minä en ole enää tuolla töissä, eikä nuori voi minulle soittaa. Minä kestän sen kyllä, mutta tiedän, että nuorta saattaa joskus alkaa kaivertamaan, mutta silloin hän ei voi asialle enää mitään.</div><div><br /></div><div>Tuntuu, että kaikki loppuu niin yhtäkkisesti ja lopullisesti (vaikka olen tiennyt monta kuukautta, että nyt se loppuu). Vähän kuin tämä talvi näissä kuvissa. Kevät tuli taas ihan puskista ja yhtäkkiä ja muuton ja työnvaihdon kanssa minulla on sama asia, vaikka aikaa asennoitua olisi kyllä ollut...</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4K882c4c9OCBuoGylbXS4rCbAQpyqpBEGvxpm-fLtCpyNXsuWhHU9sqg14SL7fa0sUk17Nxy34LFI4iKVRPF-_HqJmtbDptOLUnwdzl_kIj9PCmI32h7HDd2ueQ75J8v2t7m3EksgRhk/s1600/IMG_0896.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4K882c4c9OCBuoGylbXS4rCbAQpyqpBEGvxpm-fLtCpyNXsuWhHU9sqg14SL7fa0sUk17Nxy34LFI4iKVRPF-_HqJmtbDptOLUnwdzl_kIj9PCmI32h7HDd2ueQ75J8v2t7m3EksgRhk/s320/IMG_0896.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5604802804896772066" /></a><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim-lFVLlprQwKACaWUr1bR2J_XbfLO-JckTf_tnDYUHg9R4zZWF_aL1ZuVcJ8vJqmUOkM_ZtmstcFrDQNvKhaP1dv4GQJX2IExRQShdvfjk0qdBjf4BKP0qs_E0uQbOKMjYj0H1CVxPe0/s1600/IMG_0872.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim-lFVLlprQwKACaWUr1bR2J_XbfLO-JckTf_tnDYUHg9R4zZWF_aL1ZuVcJ8vJqmUOkM_ZtmstcFrDQNvKhaP1dv4GQJX2IExRQShdvfjk0qdBjf4BKP0qs_E0uQbOKMjYj0H1CVxPe0/s320/IMG_0872.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5604802801449700546" /></a><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpG8NJFEWfyxtS5cuE3cWUnVz8Hq0KlKitzZeJeLFHmIAWAa0pauxwCGPEGUXUeu_IXybIEcOAr0ztHD-Mrk704I9OUR8REC1Cn6zIjGgNkU1CjSW6gsYsc59HADkb0I4R0SlgV_30fKI/s1600/IMG_0895.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpG8NJFEWfyxtS5cuE3cWUnVz8Hq0KlKitzZeJeLFHmIAWAa0pauxwCGPEGUXUeu_IXybIEcOAr0ztHD-Mrk704I9OUR8REC1Cn6zIjGgNkU1CjSW6gsYsc59HADkb0I4R0SlgV_30fKI/s320/IMG_0895.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5604802794783370242" /></a><div><span class="Apple-style-span" ><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" >Mutta siitä minä olen tietysti iloinen, että eihän minun lähtöni tietenkään ole mikään elämän loppu noille mahtaville teineille. He jatkavat elämäänsä. Oppivat uusia juttuja, kasvavat, ottavat välillä ehkä takapakkia, ja harppovat sitten taas eteenpäin. He opiskelevat ammatteja, osa varmasti perustaa perheen. Minua nyt vain vähän ihmetyttää ja surettaa, kun en voi olla enää mitenkään mukana siinä elämässä.</span></div>Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-83554335017333446322011-04-22T04:47:00.000-07:002011-04-22T05:06:15.347-07:00Pitkäperjantaina<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBoHC4rAz_QaaZexzFBgSZ69LOG6jSrefVx6zygjRgW-PWkV4OUCXfnGZeQLmLT58XHvmvvfDuXOrBtzHVBcmDHS980oFgHMTHMDk-A2iKhYTgDAUuOdvvRBkNXkBKR9NpHvIEiVhD7lY/s1600/IMG_0291.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBoHC4rAz_QaaZexzFBgSZ69LOG6jSrefVx6zygjRgW-PWkV4OUCXfnGZeQLmLT58XHvmvvfDuXOrBtzHVBcmDHS980oFgHMTHMDk-A2iKhYTgDAUuOdvvRBkNXkBKR9NpHvIEiVhD7lY/s320/IMG_0291.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5598374712850263138" /></a><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgadz9IQ2wN_BWGl0xDXawbzNHpNBR81jIm_REZ9ShKhYZSFdY_Muhwm3l9IAl7BJ1rb23Ye8kS_w8lEm1ac7yI6ryzcBhK0Z9eOyBudBnS3aX4l4xBj46j5ho_otypx9vsOpDGYza1Vkk/s1600/IMG_0331.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgadz9IQ2wN_BWGl0xDXawbzNHpNBR81jIm_REZ9ShKhYZSFdY_Muhwm3l9IAl7BJ1rb23Ye8kS_w8lEm1ac7yI6ryzcBhK0Z9eOyBudBnS3aX4l4xBj46j5ho_otypx9vsOpDGYza1Vkk/s320/IMG_0331.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5598374705723651906" /></a><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: center;"><span class="Apple-style-span" >[kuvat syksyn lomamatkalta Azoreille]</span></div><div style="text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrF6-B9KQ-RrRveZd33tasULGkFu4O05evWtQ3yz-lNmn8wL1b5FfBeMObidN_nZw1-iRzdeOPM_PkuUhyXTIDAky81QKIosb_HzvAG_2urGdVDj8usbULt1t-flqUztNhgworq5ciKJM/s1600/IMG_0287.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><br /></a></div><div style="text-align: left;">Vielä tänä pääsiäisenä teinien unien valvomista, huolta hulivileistä, joidenkin kasvun ihmettelyä, lukemattomia pääsiäismunia ja kello kahden ruokailuja.<br /><br />Kolmen viikon päästä koittaa loma ja sitten uudet haasteet. Kun töissä saa päälleen lasillisen maitoa, tuntuu, ettei jaksaisi hetkeäkään enää. Mutta sitten on ne hyvät hetket, ne hetket kun yksi teini kysyy, että miten menee Tinde sen sijaan että huutaisi, että haista vittu senkin huora. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Yksi teini sanoo, että "saattaa sulla vähän tulla meitäkin ikävä jossain vaiheessa". Niin tuleekin, tiedän sen jo. Ei sitä ikuista vääntämistä nukkumaanmenosta tai muista rajoista, mutta niitä mahtavia persoonia, Jumalan ihmeitä, aarteita, niitä tulee ikävä. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Uudessa työssä odotan sitä, että ensi vuonna pääsiäinen tarkoittaa töissä muutakin kuin suklaamunia ja herkkuja ruokapöytään. Ensi pääsiäisen aikaan pääsen kertomaan, miksi minusta pääsiäinen on hurjan tärkeä juhla, jakamaan ajatuksiani siitä, pohtimaan tätä kaikkea yhdessä pienten ihmisten kanssa. Näin ainakin toivon.</div>Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-44823964749738538672011-04-19T21:07:00.001-07:002011-04-19T21:17:08.191-07:00Järjestyksestä ja sen järjettömyydestäKämppistellessäni B:n kanssa minulla saattoi lojua rinkka viikon reissun jälkeen keskellä lattiaa purkamattomana. B:tä se vähän kai ihmetytti, vaikka muuten meidän siisteystaso oli aika sama: vessan piti olla puhdas, mutta keittiö oli välillä pienen kaaoksen vallassa. Saatettiin seistä keittiön ovella, nauraa sen epäjärjestykselle, ja lähteä sitten hihitellen menemään, tekemättä mitään.<br /><br />Tätä mietin pakatessani talvivaatteita pahvilaatikkoon. Pakkasin ne siististi ja kirjoitin päälle ohjeet. Tiinan talvivaatteita. Toppahousut- ja takki pestävä. <span style="font-size:78%;">[siihen tupsahti siis kirjoitusvirhe ja senkin minä huomasin].</span> Villapaidat ja villakang.takki tuuletettava. Muut voi laittaa säilöön niihin uusiin kivoihin laatikoihin. <span style="font-size:78%;">[Minä olisin jo tehnyt tämän, mutta kun vanhassa kodissa ei ole omaa pyykkikonetta, jolla pestä, eikä parveketta, jolla tuulettaa. Tulevassa kodissa on.]</span><br /><br />Minä vaan mietin, että koska minusta tuli tällainen järjestelmällinen ihminen? Tunsin iloa ja riemua tuosta ja monesta muusta hyvin pakatusta laatikosta ja samana iltana järjestelmällisesti mapitetuista papereista. Mutta mikä on liikaa? Mies asuu jo meidän tulevassa kodissa ja aina kun minä menen siellä käymään, tekee mieli järjestellä... kertoa, mihin käytetyt vaatteet laitetaan odottamaan seuraavaa päivää ja että ei näiden papereiden paikka ole tässä keskellä lattiaa.<br /><br />Yhtä stressaavaa vaikuttaisi olevan olla järjestelmällinen tai epäjärjestelmällinen ihminen. Laatikot aion jatkossakin pakata huolella ja yrittää vähistä säilytystiloista huolimatta keksiä kaikille tavaroille paikan tulevassa kodissa. Mutta lupaan yrittää olla vähän vähemmän stressaantunut, vaikka ne kaikki tavarat ei aina ihan paikoillaan olisikaan.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-79732457014963004492011-02-05T15:34:00.000-08:002011-02-05T15:41:07.429-08:00Pysy aina sellaisena kuin nyt oot...?Telkkarissa satuhäissä mies sanoo, ettei sen tuleva vaimo tule koskaan muuttumaan ja hyvä niin.<br /><br />???<br /><br />Mietin, mikä ihmisessä on muuttuvaa, mikä taas on se pysyvä asia, joka tekee siitä ihmisestä sen, joka se on. [En tiedä, pitäiskö näissä yövuoroissa miettiä...]<br /><br />Mies sanoi yhtenä päivänä, että odottaa kevättä, kun silloin otetaan esiin kesämuumimukit. Silloin kun tavattiin, se ihmetteli, miksi kysyn, minkä muumimukin se haluaa. Eikö ne ole kaikki samanlaisia? Nyt se tietää, ettei ne ole.<br /><br />Minä selitin äidille toisena päivänä, että olin edellisenä päivänä hermostunut puhelimessa, kun en tykkää siitä, kun minulta kysellään asiasta, johon itsekin odotan vastausta malttamattomana... Hetken kuluttua mietin, olenko koskaan selittänyt äidilleni hermostumisteni syytä? Miehen kanssa sitä olen opetellut. Jos nyt opin kertomaan äidillekin, niin hyvä.<br /><br />Toista ihmistä ei voi muuttaa. Vaikka tahtoisikin. Joskus muuttuvat kuitenkin toisetkin ihmiset, tahdoimme tai emme. Itseään voi pyrkiä muuttamaan. Omia toimintatapojaan. Ja voi yrittää ymmärtää, miksi toinen toimii, niin kuin toimii.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-70283622117872472212011-02-01T05:10:00.000-08:002011-02-01T05:35:02.620-08:00Syyskuussa kerran, osa I<div style="text-align: center;"><br /></div><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0ZQkKSbjC1X_tPy4QziWIBaW2x7aKyU69u6BEZkwyIB4JRDSOQTPoxqDPBMZswsvaArqWHPCHgIQ5w1ImzeBPw7qKoNParOUhO3EZoYGtYMAVQD6lBq6iz5H-lil4funmFlTteYqVHpk/s320/azorit+060.jpg" style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5568713275591533410" /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtH-V4hVGAFesi87EFItVTP7V_2wGez2J2zWH3sm_Gf-lPqm5Ir8F2-CviHcWvlUx5f4HHPVsC9-uF8Q2qwaY1pHCZoDUPmEOupU9w5MOyttOY9Px6aMjdfzZ6bj3XeImJ7-gcKCskIlM/s1600/IMG_0617.JPG"></a><div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtH-V4hVGAFesi87EFItVTP7V_2wGez2J2zWH3sm_Gf-lPqm5Ir8F2-CviHcWvlUx5f4HHPVsC9-uF8Q2qwaY1pHCZoDUPmEOupU9w5MOyttOY9Px6aMjdfzZ6bj3XeImJ7-gcKCskIlM/s1600/IMG_0617.JPG"><img style="text-align: left;display: block; margin-top: 0px; margin-right: auto; margin-bottom: 10px; margin-left: auto; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px; " src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtH-V4hVGAFesi87EFItVTP7V_2wGez2J2zWH3sm_Gf-lPqm5Ir8F2-CviHcWvlUx5f4HHPVsC9-uF8Q2qwaY1pHCZoDUPmEOupU9w5MOyttOY9Px6aMjdfzZ6bj3XeImJ7-gcKCskIlM/s320/IMG_0617.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5568713265633122674" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDut3UOt3udfHPUMxBIAdJbG4vMzZrTOso-HnUw0HqnwUCcolD8BDY5e_MrGRE4Acn2_I1HH08eRwYX06nDITRnlsvhOAYTwpJlPymolRiOnCVuOXMUc8zcE2vzh4qCBc1UEKSKvDo2hA/s1600/IMG_0498.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDut3UOt3udfHPUMxBIAdJbG4vMzZrTOso-HnUw0HqnwUCcolD8BDY5e_MrGRE4Acn2_I1HH08eRwYX06nDITRnlsvhOAYTwpJlPymolRiOnCVuOXMUc8zcE2vzh4qCBc1UEKSKvDo2hA/s320/IMG_0498.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5568712744267629634" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGL1cU2ZMNAsQlxTsslYG0bHsgYupf8YMRxnat0RHAcAyUsFz70dKRZVHvB4GW4E2DF4K2Q3WHvS2gt6VtO-d8eZoKC1D8N4ecLOhRVysl-fT4o8AhUlUUJL4KvvC8k-gGH4E6Y4VRFEQ/s1600/IMG_0603.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGL1cU2ZMNAsQlxTsslYG0bHsgYupf8YMRxnat0RHAcAyUsFz70dKRZVHvB4GW4E2DF4K2Q3WHvS2gt6VtO-d8eZoKC1D8N4ecLOhRVysl-fT4o8AhUlUUJL4KvvC8k-gGH4E6Y4VRFEQ/s320/IMG_0603.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5568712500338779778" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9HcLVLmDeyovmTmGHVcPDrmr5hkLZFJ6dAoS8S9LIhHskUZ-ypau9afdhtY-2NyBsEOPit97-vkecfwIreUZx0uZaFOMq0nBoorH5lLOhkIG8cavT7TV-LFMQIut85pzgYRffRBCOuLI/s1600/IMG_0259.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9HcLVLmDeyovmTmGHVcPDrmr5hkLZFJ6dAoS8S9LIhHskUZ-ypau9afdhtY-2NyBsEOPit97-vkecfwIreUZx0uZaFOMq0nBoorH5lLOhkIG8cavT7TV-LFMQIut85pzgYRffRBCOuLI/s320/IMG_0259.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5568712494222126226" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRDRArqshDcp8KlhBI6HCUjTN5WK_bDNCWT0qTtPCqbRHKKcGHs9JK3dXvYJ9ZdYzxjU8121oQCvbLAUlQyPpjZwxkO4tF1SefBAd0oHb3ZQbZZvvDsK91yoqDt4mRmhY8EwlewlujBDs/s1600/IMG_0105.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRDRArqshDcp8KlhBI6HCUjTN5WK_bDNCWT0qTtPCqbRHKKcGHs9JK3dXvYJ9ZdYzxjU8121oQCvbLAUlQyPpjZwxkO4tF1SefBAd0oHb3ZQbZZvvDsK91yoqDt4mRmhY8EwlewlujBDs/s320/IMG_0105.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5568711058786196802" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxw-I6JgudEffKXB3wPeSBID-_S7HhgBpHwE6qZiXRNsFSVMZvsnM15C3MjUS0zZKc1JB-kRtbFIpn-jEKCIGyfOSZ3vy5aibb9HnNV6y_k0awZWwkU_rhSnKf2XyPmajjbpUg_7gRWFg/s1600/IMG_0052.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxw-I6JgudEffKXB3wPeSBID-_S7HhgBpHwE6qZiXRNsFSVMZvsnM15C3MjUS0zZKc1JB-kRtbFIpn-jEKCIGyfOSZ3vy5aibb9HnNV6y_k0awZWwkU_rhSnKf2XyPmajjbpUg_7gRWFg/s320/IMG_0052.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5568710872860011682" /></a><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSK-_Eztadc6H_ZhkBbThzHkc8zJ3151Jhc1btoINEHza2zZn5LOY7gU7sejgLc1kzSV6OxnvGzCHvrBeNAI6kg_q8L3bWrMjRchsG6R5zSyP3K3Bj4NOYcbKDfa7B-gYdj_krj0rHVOc/s320/IMG_0367.JPG" style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5568710640888386962" /><div style="text-align: center;"><br /></div></div><div style="text-align: left;">Silloin oli loma. Ja mentiin kihloihin. Mies oli salakuljettanut sormukset Suomesta ja yllätti minut. Ystäviäni ei, ne kun olivat aivan varmoja siitä, että lomalta palataan kihloissa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Nyt pitäisi tiskata. Siivota. Käydä apteekissa. Mennä töihin... Aina ei vain jaksa olla tässä ja nyt, arjessa (vaikka arjesta tykkään!). Silloin voi palata lomamuistoihin valokuvien avulla. Sitten taas jaksaa...</div>Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-32798214674112314032011-01-29T23:27:00.000-08:002011-01-29T23:32:54.891-08:00SunnuntaiaamunaMinun teinini nukkuvat. Ovat zumbanneet tai huidelleet illan, ei ihme, että unta riittää. Minäkin voisin olla nukkumassa omassa sängyssä, vaaleanpunaisen peiton alla. Tai laittamassa kenkiä jalkaan, lähdössä kirkolle. Mutta minä istun täällä, mietin, koska pitää keittää lisää aamukahvia teineille ja sulaakohan jauheliha ruuanlaittohetkeen mennessä. Ja tässä on hyvä.<br /><br />Minä odotan soittoa, mietin, kutsuvatko haastatteluun. Toivon niin. Mutta lopulta käytän sen pohtimiseen yllättävän vähän aikaa. Ei ole huolta huomisesta. Jos ei löydy kummallekaan töitä kesään mennessä, niin tehdään sitten jotain muuta, minä sanon. Viedään tavarat äidin ja isän vintille ja lähdetään jonnekin. Muille maille. Palataan syksyllä ja kokeillaan uudestaan onneamme.<br /><br />Kaikki on niin hyvin. Televisiossa lapset syövät roskiksesta. Meillä ei ole tässä hetkessä mitään syytä valittaa. Kaikki järjestyy.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-36578190552814580402011-01-24T13:39:00.000-08:002011-01-24T13:47:36.888-08:00Miettisin, osa IIMiettisin, että sopeutuuko sitä taas asumaan sinne toiselle puolen Suomea? Sinne, missä on aina vaan ollut käymässä viimeiset 5,5 vuotta. Mutta kun on tännekin sopeutunut, harmaiden talojen keskelle, niin miksei sitten sinne?<br /><br />Oliviassa olisi jotain paluumuuttajista. En uskaltanut ostaa. Jos vaikka eivät olekaan viihtyneet. Minä olen päättänyt viihtyä. Muuttaa. Etsiä uusia töitä. Tai en minä yksin. Me olemme päättäneet.<br /><br />"Haista paska", sanoo yksi työkaveri. Se tarkoittanee, että harmi kun lähdet, oltaisiin pidetty sut täällä. "Löysin sulle töitä", sanoo äiti. Se tarkoittaa, että yksi paikka olisi vapaana lähiseudulla. Minä haen sitä. En tiedä, saanko, on muitakin päteviä hakijoita. Tai ainakin yksi toinen. Mutta minä sanon miehelle, että jos ei kumpikaan löydetä töitä, viedään tavarat äidin ja isän vintille ja lähdetään jonnekin. Syksyllä on helpompi sitten etsiä.<br /><br />Toinen työkaveri sanoo, että sekin muuttaisi, jos sillä ei olisi perhe täällä. Ja kolmas, että kannattaa lähteä, ennen kuin sopeutuu liiaksi, kerää omat ihmisensä tänne etelään, vaikka on muualta kotoisin. Ennen kuin "muualla" ei ole muitakin äiti ja isä, ja maaseutua, jossa on kiva käydä.<br /><br />Esimies ei meinaa uskoa, että oikeasti olen päättänyt lähteä. Uskoo sitten lopulta kuitenkin ja soittaa perjantaina töiden jälkeen perään, että jos tämän alan hommat tulevaisuudessa kiinnostaa, niin sen tutulta saattaisi sieltä muualta löytyä töitä. On jo soitellut tutulleen.<br /><br />Mutta vielä ollaan täällä. Tämä kevät. Sitten jotain muuta. Tuntuu hypyltä tuntemattomaan, vaikka tutuimpaan olen palaamassa.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-30488778353830509902011-01-08T15:51:00.000-08:002011-01-08T16:14:18.649-08:002010Vuonna 2010 tein oikeita töitä enemmän kuin koskaan ennen. Laitoin rajoja nuorille ja pohdin omia rajojani - mihin kaikkeen minä olen työssä valmis, jos käsketään? Missä kohtaa omat arvoni ja esimiehen arvot poikkeavat? Tutustuin ihmisiin, jotka ovat upeita ja arvokkaita, jos heille annetaan siihen mahdollisuus, eikä vaadita vääriä asioita. Tajusin taas entistä selvemmin sen, miten olen itse saanut elää helppoa elämää. Ajattelin, että kun itse olen (ilmaiseksi!) saanut paljon, on minulla myös muille jaettavaa.<br /><br />Vuonna 2010 sain paperit koulusta 5,5 vuotta opiskeluiden aloituksesta. Opiskelut veivät 2 vuotta pidempään kuin monella muulla samaan aikaan valmistuneella, mutta valmistumispäivänä ei harmittanut pätkääkään. Minä olen saanut opiskella kahdessa koulussa, ymmärtää erilaisuuden rikkauden, tutustua tuplamäärään mahtavia ihmisiä ja viettää kaksi "välivuotta", joiden aikana opin paljon elämästä.<br /><br />Vuonna 2010 ostin polkypyörän, kiipeilyvaljaat ja -kengät sekä sukset. Retkiluistelin ja lumikenkäilin ensimmäistä kertaa elämässä. Löysin paljon riemua liikunnasta. Lapsena pelasin kyllä pesäpalloa ja lentopalloa kavereiden kanssa, mutta olin aina surkea kaikessa - riemuitsin, jos en ollut viimeinen, vaan toiseksi viimeinen. Kilpailu ja vertailu vei ilon liikunnasta. Nyt olen löytänyt monta liikuntamuotoa, joista oikeasti pidän.<br /><br />Vuonna 2010 menin kihloihin ja aloin suunnitella häitä. Tutustuin päivä päivältä paremmin ihmiseen, jonka avulla jaksoin vuoden, jonka aikana suoritin monta opintokokonaisuutta, tein loppuun opinnäytetyön ja samalla jo aloitin työelämässä. Mies keitti lukemattomat kupilliset kahvia, voiteli monta voileipää, kuunteli monet itkut, jaksoi tsempata ja naurattaa...<br /><br />Vuonna 2010 Ystäville oli vähemmän aikaa kuin monina aiempina vuosina. Vuosi on kuitenkin myös osaltaan näyttänyt, ketkä pysyvät, vaikka työt ja seurustelu veisivät osan siitä ajasta, joka ennen on annettu ystäville.<br /><br />Vuotta 2011 on eletty jo reilun viikon verran. Tutussa kodissa, tutussa työpaikassa, tuttujen ihmisten kanssa. Taas ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että tajuaa, että vain Herra tietää, mitä tämäkin vuosi lopulta tuo tullessaan.. Mutta ei tämä ole huono asia. Vuonna 2010 minun ja miehen motto oli <em>meillä on kaikki hyvin</em>, ja sillä sukelletaan myös tähän vuoteen! Ei tarvitse murehtia huomisesta. Tälle päivälle riittävät sen omat murheet.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-9674347034515392572011-01-05T16:51:00.000-08:002011-01-05T16:58:56.876-08:00MiettisinTänään olen viettänyt pari tuntia kiipeilyhallissa. Kiivennyt itse seinää pitkin korkeammalle kuin koskaan. Pitänyt köydestä alhaalla kiinni, ettei Mies tippuisi alas, jos meinaa tippua. Suostunut mielelläni auttamaan myös pienen tuntemattoman pojan seinälle, kun isänsä pyysi. Nauttinut kaikesta tästä. Mitä voi tehdä täällä. Pääkaupunkiseudulla, kaupungissa.<br /><br />Samalla olen miettinyt niitä tyhjiä tontteja siellä meillä metsässä. Siellä, missä minunkin suustani automaattisesti tulee nyppisin, imuroisin, kattosin; eikä nypin, imuroin, katsoin. Siellä, missä on äiti, isä ja monta ystävää. Mummu ja ukki. [Ja niin, naapurit, jotka tietävät tai ainakin luulevat tietävän kaiken elämästäsi.]<br /><br />Miksi ei voisi asua kahdessa paikkaa? Miksei vois asuu siellä ja täällä, molemmis?Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-62207351663380743312010-11-26T14:58:00.000-08:002010-11-26T15:04:07.779-08:00Ja äkkiä tuli talvi.Yhtenä päivänä entinen kämppis, ihana B, oli kylässä. Minä katsoin ulos ikkunasta ja tajusin lehtien tippuneen. En tiennyt, missä välissä ne oli ehtineet tippua. Jo jokin aika aikaisemmin, tiesi B. kertoa.<br /><br />Syksy meni vähän ohi. Tehtiin viikon lomamatka, jonka aikana ehdin nauttia pienistä hetkistä ja olla oikein onnellinen. Sen jälkeen alkoi loppurutistus koulun suhteen ja 8 kuukauden uusi työpätkä samassa paikassa kuin aiemmatkin sijaisuuspätkät. Ystäville oli aikaa harmittavan vähän, mutta ystäviä ei kutsuttaisi ystäviksi, elleivät he ymmärtäisi, että joskus vain on niin.<br /><br />26.11. Tämän päivämäärän olen painanut päähäni jo ajat sitten, alkusyksystä. Viimeiden dead-line ja kypsyysnäyte. Opinnäytetyö on kansituksessa, kohta opiskelukaveri hakee sen pois. Väsymystä, koulua ja töitä täynnä ollut syksy alkaa olla muisto vain. Ulkona on talvi, sekin tuli ihmeellisesti ja yllättäen. Mutta pidän siitä, että ympäristö on muuttunut. Voin jättää syksyn hyvillä mielin taa.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-53559822715476848662010-07-22T04:18:00.000-07:002010-07-22T04:29:31.907-07:00Yötöitä<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5M9G01p84zPE3RXG1eFKq15eGqbKNg0ViiZYbYZ3u17l2ZG-QlCp6mnxaTGgEPwQ2fpjB-rZwsamHPpEmYP3zHuLIgDDk-f8KaG2huAwHN-KOZAsK0AIalbgZZNGtlAY34IjSkC_3IYA/s1600/kes%C3%A410-2+064.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5M9G01p84zPE3RXG1eFKq15eGqbKNg0ViiZYbYZ3u17l2ZG-QlCp6mnxaTGgEPwQ2fpjB-rZwsamHPpEmYP3zHuLIgDDk-f8KaG2huAwHN-KOZAsK0AIalbgZZNGtlAY34IjSkC_3IYA/s320/kes%C3%A410-2+064.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5496689029853294450" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtbBiNQsdPsatcKRT1Y2ZN752XcocR1Imy7aU9wvlfY0LExO7Sp-0tE54fWU6YXoEJknyRa5eWhd_1ZPh8zrs-Vo4lLEUmO5ctaxwnBC4L8XJJJ7Pb3b3p8szYcPCwIV0_r7mP721L0Ts/s1600/kes%C3%A410-2+059.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtbBiNQsdPsatcKRT1Y2ZN752XcocR1Imy7aU9wvlfY0LExO7Sp-0tE54fWU6YXoEJknyRa5eWhd_1ZPh8zrs-Vo4lLEUmO5ctaxwnBC4L8XJJJ7Pb3b3p8szYcPCwIV0_r7mP721L0Ts/s320/kes%C3%A410-2+059.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5496689021781238738" border="0" /></a><br />Öisiä kuvia työpaikalta. Juhannuksena oli kamera mukana, tuli sitten kuvattua kuutamoa ja muuta kun oli aikaa.<br /><br />Viime yönä katselin Kikin lähettipalvelu -elokuvan. Ihastuin siihen ja neuloin samalla synttärilahjaa pikkuveljelle. Sitä edellisessä yövuorossa neuloin harjoituskappaletta tuosta synttärilahjasta, luin Myrskyluodon Maijaa ja lakkasin varpaan kynsiä. Toimistossa pörräsi joku kamala iso ötökkä, mutta kynsienlakkausoperaation jälkeen se löytyi kuolleena toimiston lattialta. Myös ilmastoimattomuudesta on hyötynsä.<br /><br />Yksi asiakas haluaisi hyppiä öisin hyppynarua. Tulisi kuulemma paremmin uni. Minä olen varmaan tylsä kun en anna. Tylsä on saanut tottua olemaan. Mutta joskus olen tietysti myös super-ihana, kuten sillon, kun annan uuden huulirasvan pesukoneessa pestyn tilalle.<br /><br />Tykkään yötöistä, nyt kun en enää yritäkään saada itseäni kirjoittamaan niiden aikana opinnäytetyötä. Keväällä sain itseni uskomaan, että se valmistuu yövuoroissa, tuosta noin vaan hups ja hei. Mutta ei. Aiheuttanut vaan turhaa stressiä öille, kun miettii, että sen pitäisi edetä, muttei koskaan etene kumminkaan. Eilen istuin koko kauniin helteisen päivän kotona tietokoneen ääressä ja näpyttelin menemään. Edistyi. Joku toinen päivä jatkuu sitten taas.<br /><br />Ei mitään järkeviä ajatuksia tässä, niin. Mutta tällaista se on yövuorojen jälkeen.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-48222928280785381522010-07-03T00:01:00.000-07:002010-07-03T00:05:40.836-07:00"Tietyssä seurassa sitä vaan taantuu"<div style="margin: 0px auto 10px; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKeJmxhJrz5zdEKrRDyx8j_bNbW5VB_o3vfgDilVTbm1KGbA3lV7k7pdZn2lieh33jTDKtDuVShJCQ6HZCj0sBTVX4R0l7YSHK18BmCViSqq5dUvopyexluTq-Nqn21Zf4tYTa6ija5AQ/s1600/Tiina+098.jpg"><img alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKeJmxhJrz5zdEKrRDyx8j_bNbW5VB_o3vfgDilVTbm1KGbA3lV7k7pdZn2lieh33jTDKtDuVShJCQ6HZCj0sBTVX4R0l7YSHK18BmCViSqq5dUvopyexluTq-Nqn21Zf4tYTa6ija5AQ/s320/Tiina+098.jpg" border="0" /></a><br /><br /></div><br />Olin kolme, kun isä ja ukki rakensivat meidän perheelle talon ja me muutimme metsään. Naapurissa asui vuoden vanhempi Sydänystävä, joka tuli veljensä kanssa pyytämään leikkimään. Siitä asti on leikitty yhdessä. Vähän (mutta vain vähän) vanhempana menin J:lle hoitoon. J:n luokse piti mennä koululle, siitä kääntyä kaupalle ja sitten vähän ennen kauppaa mennä iso mäki alas. J:n luona oli kissa ja myöhemmin myös monta koiraa. V puolestaan oli Sydänystävän luona hoidossa ja J:n serkku. Samat lastenkutsut tuli siis aina kierrettyä. Ja näistä kolmesta tuli minun kasineloseni. Ystävät, jotka eivät ole kadonneet minnekään, vaikka minä olen välillä kadonnut Brasiliaan, pääkaupunkiseudulle tai Japaniin. Ystävät, joihin voi aina luottaa, ja joiden kanssa tauot tapaamisissa eivät haittaa, koska aina voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.<br /><br />Olin kuusi, kun minun kasineloseni menivät kouluun. Minunkin oli pakko opetella lukemaan (tosin tähän vaikutti myös se, että äiti ei suostunut <em>jostain kumman syystä</em> lukemaan minulle Kauniiden ja Rohkeiden tekstityksiä) ja hyppimään hyppynarua. Lukemaan oppiminen tuntui käyvän helpommin, hyppynarulla hyppiminen tuotti enemmän tuskaa (eli jalkakipua moneksi illaksi).<br /><br />Keskiviikkona vietin pitkästä aikaa tyttöjeniltaa minun kasinelosteni kanssa. Saunoimme, nauroimme ja söimme valtavasti. Hihitimme. Hetkittäin jutun taso oli aivan sama kuin kymmenen vuotta sitten. Tai viisitoista. Tytöt yrittivät kieltää minua puhumasta miehen kanssa. "Meillä on nyt tyttöjenilta!" Minä nauroin niille muistavani, kuinka 11 vuotta sitten ne kielsivät minua tekstailemasta tulevan Ensimmäisen Poikaystäväni kanssa. Sekin oli semmoinen kaunis kesäinen ilta, tyttöjen ilta. Silloin minä vaihdoin pojan nimen kännykässäni naispuoleisen mailikaverin nimen kanssa ja tekstailu jatkui. Tytöt nauroivat että olivatpas julmia ja kysyivät, oliko se se sama, jolle ne laittoivat viestiä, että "sinä soita Tiinalle illalla, sillä ilta on rakkauden aikaa"... Ei, se oli toinen poika. Ja toinen kesä... Silloin pojat vaihtuivat, mutta tytöt pysyivät.<br /><br />Kymmenen vuotta sitten puhuttiin vähän vähemmän lapsista, asuntolainoista ja häistä. Mutta muutoin kaikki oli keskiviikkona ihan niin kuin ennenkin.<div style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://picasa.google.com/blogger/" target="ext"><img src="http://photos1.blogger.com/pbp.gif" alt="Posted by Picasa" style="border: 0px none ; padding: 0px; background: transparent none repeat scroll 0% 50%; -moz-background-clip: -moz-initial; -moz-background-origin: -moz-initial; -moz-background-inline-policy: -moz-initial;" align="middle" border="0" /></a></div>Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-54900687943661383312010-06-27T14:25:00.000-07:002010-07-02T23:30:50.575-07:00Istumisesta<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcM6R7VzBvTRExWDuFLlUSmGOqU_5nwnbiUoCaIpftKogA4nGJhKVts8Q0rMrLabYcHZMNtw3nqt5v5qGbv4kVMbN9FXDWixK0ivqifXpmrfPTd1lomLvgsQMgE2iytIm7UVdteYlHZu4/s1600/Picture+031.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; text-align: center; width: 320px; display: block; height: 240px;" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5487568915944388914" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcM6R7VzBvTRExWDuFLlUSmGOqU_5nwnbiUoCaIpftKogA4nGJhKVts8Q0rMrLabYcHZMNtw3nqt5v5qGbv4kVMbN9FXDWixK0ivqifXpmrfPTd1lomLvgsQMgE2iytIm7UVdteYlHZu4/s320/Picture+031.jpg" border="0" /></a><br /><div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdEwNopovhgetjdd84RCcbM_ftQ8Qnp960S1onoWFHZFtRIhKSqKkseQ83MxUFyrF58irqv5nremdpnW6UHX1VYkW50QmFSNu4GJ5pJtZ7kByMLElBuZW97dhplUWYUqMhiLRJTGC9K5s/s1600/Picture+041.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; text-align: center; width: 320px; display: block; height: 240px;" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5487568744911178754" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdEwNopovhgetjdd84RCcbM_ftQ8Qnp960S1onoWFHZFtRIhKSqKkseQ83MxUFyrF58irqv5nremdpnW6UHX1VYkW50QmFSNu4GJ5pJtZ7kByMLElBuZW97dhplUWYUqMhiLRJTGC9K5s/s320/Picture+041.jpg" border="0" /></a><br /><div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkhhRCodJYha4652E4XNtl-MQMXA0wiUWu4Z31ioK4S1wJ4GkViL3o30PsS10DpsQGkNF99Eoj_Fy8uOL3Ln34qDP5f2hjKj29GytH0iGFSMafIgQGfY7T-GcMba1rzHDeZvGn0QF5imw/s1600/Picture+048.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; text-align: center; width: 240px; display: block; height: 320px;" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5487568597799383170" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkhhRCodJYha4652E4XNtl-MQMXA0wiUWu4Z31ioK4S1wJ4GkViL3o30PsS10DpsQGkNF99Eoj_Fy8uOL3Ln34qDP5f2hjKj29GytH0iGFSMafIgQGfY7T-GcMba1rzHDeZvGn0QF5imw/s320/Picture+048.jpg" border="0" /></a><br /><div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSDyu2AsnSSaJOYZFYnaC1HC8T05ryY2dKz4LmhY3XFiTSpqnA65mE13P86f1Xjq5D2tS-E-d8U8nYg5B1WcA0VKf0mSWF8zfX5qth5bBVI1rRqEISRZqtt4iwLwK6T0FJ5WzK5MZmqjY/s1600/Picture+049.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; text-align: center; width: 320px; display: block; height: 240px;" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5487568112896704194" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSDyu2AsnSSaJOYZFYnaC1HC8T05ryY2dKz4LmhY3XFiTSpqnA65mE13P86f1Xjq5D2tS-E-d8U8nYg5B1WcA0VKf0mSWF8zfX5qth5bBVI1rRqEISRZqtt4iwLwK6T0FJ5WzK5MZmqjY/s320/Picture+049.jpg" border="0" /></a><br /><div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMyHAwM_Azvs2Pf7tebmapWEKUiHy_HSP56fD1WeTjLG4TwUse1hlgwiNyyGzrdOYTeSo_GhqL9h1wyk9SwAmdmpY3nf317svHOoh24EVqtAiKt-vwHIMUefc3N1bG2DJaTtsj2XGVGmE/s1600/Picture+053.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; text-align: center; width: 240px; display: block; height: 320px;" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5487567986300422674" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMyHAwM_Azvs2Pf7tebmapWEKUiHy_HSP56fD1WeTjLG4TwUse1hlgwiNyyGzrdOYTeSo_GhqL9h1wyk9SwAmdmpY3nf317svHOoh24EVqtAiKt-vwHIMUefc3N1bG2DJaTtsj2XGVGmE/s320/Picture+053.jpg" border="0" /></a><br />Minä tykkään istua portailla ja kivellä, lattialla ja työpöydän päällä. Monet eivät ymmärrä. Tuovat tuolin, sanovat, että ei sentään lattialla tarvitse istua. Hyvää tarkoittavat, minä ymmärrän kyllä sen.<br /><br /></div><div></div><div>Eilen minä istuin junaan, pääsin sitten kuitenkin hetkeksi pois kaupungista, katselemasta suomenlippuja keskellä kerrostaloviidakkoja, katselemaan suomenlippuja metsien ja peltojen keskelle.<br /><br /></div><div></div><div>Eilen illalla minä istuin yksin saunassa, jossa tuoksui vähän tuoreelle koivulle. Mietin, että NYT on juhannus. Juhannukselle tuntui myös, kun istui miehen mummin ja vaarin mökin rappusilla ja katseli juhannuslimoja siinä rappusten molemmin puolin.<br /><br /></div><div></div><div>Aamulla minä istuin aurinkotuolissa. Luin kirjaa ja katselin hernepenkkejä ja mietin, ehdinkö tänä kesänä ollenkaan mihinkään syömään herneitä suoraan hernemaasta. Ei ne maistu samalta toriltakaan ostettuina. Sinä istuskellessani paloin niin, että kaulan alle jäi valkoinen ristinmuotoinen jälki, muuten on punaista.<br /><br /></div><div></div><div>Illalla minä istuin töissä ja huomasin, että keittiön ikkunasta näkyy kirkontorni ja risti. Mietin, millaista olisi olla töissä siinä rakennuksessa, tehdä niitä toisia töitä, joihin myös pätevyyden (toivottavasti) puolen vuoden päästä saan. Että kumpihan se lopulta on se minun juttu, nämä nykyiset työt vai ne toiset. Tai taitaisivat olla molemmat, mutta samaan aikaan ei voi kaikkea tehdä. No, on minun äitinkin ollut muun muassa opettajana, perämiehenä, lehden oikolukijana, työvoimaneuvojana ja puutarhurina. Enköhän minäkin kerkeä yhtä sun toista, eikä vielä tarvitse tietää, mitä kahdenkymmenen vuoden kuluttua haluaa tehdä. </div></div></div></div>Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-89436970266745213382010-06-25T12:02:00.000-07:002010-06-25T12:39:35.925-07:00Hajatelmia.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhycXTSEE6sKgMrMomR2AnG6hFjjsFud16ZrgKhqWskqUNvq0AgD1BbptVa9HbtDDqYfrULwm3pRgjpDv_erMtzGxdESJ8IGwIRbPxfLwv8qokbCXEMEaZ3RjuY2BNitkn0CqJVLFYAuWo/s1600/IMG_4708.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhycXTSEE6sKgMrMomR2AnG6hFjjsFud16ZrgKhqWskqUNvq0AgD1BbptVa9HbtDDqYfrULwm3pRgjpDv_erMtzGxdESJ8IGwIRbPxfLwv8qokbCXEMEaZ3RjuY2BNitkn0CqJVLFYAuWo/s320/IMG_4708.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5486791024673398002" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0NwYCYcG4FNJDiDUiEnnsMnHhBAyPkv3hzEU7Y4Zpy-S3934rVxtZajmY5MWo2iiTCfgYHUzQziirFgPcYp-0Yci0KyOs_5hmiMf5qjynmKs2D02GoWODS3Trv-9AcRVQHQQJ7MvjTPo/s1600/DSC03022.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0NwYCYcG4FNJDiDUiEnnsMnHhBAyPkv3hzEU7Y4Zpy-S3934rVxtZajmY5MWo2iiTCfgYHUzQziirFgPcYp-0Yci0KyOs_5hmiMf5qjynmKs2D02GoWODS3Trv-9AcRVQHQQJ7MvjTPo/s320/DSC03022.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5486790808791472434" border="0" /></a><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNyK1W5MwSrMEb6daRzVUJulA_aIJHs98BAC28r9rzM84cR_99kNZndOSTan4Te_Q8Dvmq-S2smqCzZtlHaYrmIY1cSXxRWo6-KYh51oH4alnURjGBV12DEgpVUCziWpJlf9pIkD3GN7c/s1600/juhannus09+015.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNyK1W5MwSrMEb6daRzVUJulA_aIJHs98BAC28r9rzM84cR_99kNZndOSTan4Te_Q8Dvmq-S2smqCzZtlHaYrmIY1cSXxRWo6-KYh51oH4alnURjGBV12DEgpVUCziWpJlf9pIkD3GN7c/s320/juhannus09+015.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5486789273210682226" border="0" /></a><br />Kuvat ovat viime juhannukselta, kaikki ystävien ottamia. Tänä juhannuksena minä teen töitä ja katson jalkapalloa. Tai ainakin istun sohvalla seurana, puuhailen ehkä omiani. Japanin ja Brasilian pelit katson, samalla jännityksellä melkeimpä kuin Suomen pelatessa jääkiekkoa.<br /><br />Ensimmäinen juhannukseni Suomessa niin, että olen oikeasti kaupungissa [sitä ei mielestäni lausuta kaupungissa oloksi jos on keskellä peltoja ja metsiä, vaikka paikkakunta johonkin kaupunkiin kuuluisikin]. Ja ensimmäinen juhannukseni töissä. Ei se niin kovasti haittaa. Kaksi päivää olen grillaillut. Tänään pessyt ison kasan uusia perunoita tiskiharjalla ja saanut kehuja perunoistani. Minäkin osaan siis jotakin.<br /><br />***<br /><br />Viikkaan pyykkiä ja kuuntelen Johanna Kurkelaa. Kesken viikkauksen huomaan tanssahtelevani yksikseni olohuoneen lattialla. Mekosta jää hienot varjot vihreälle matolle, auringonpaisteiseen paikkaan.<br /><br />***<br /><br />Minä tarvitsen vasaraa vispipuuron tekoon. Hieno sokeri on loppu. Pitää murskata palasokerit vasaralla. Vai sulaisivatkohan ne ilmankin hakkaamista? En uskalla kokeilla.<br /><br />***<br /><br />Minä puhun töissä yhden nuoren naisenalun kanssa siitä, kuinka tärkeää on, että hyväksytään toinen sellaisena kuin se on. Tai onhan niitä asioita, joita ei tarvitsekaan hyväksyä. Toisen ihmisen hyväksikäyttö ja sellaiset. Mutta se, että löytyy ihminen, joka tykkää sinusta juuri sellaisena kuin olet - se on suurta.<br /><br />***<br /><br />"Ethän sä Tiina vielä lähde?" kysyy yksi asiakas. Se sama sanoi muutama kuukausi sitten, ettei se oikein pidä minusta ihmisenä. Ehkä se on oppinut ihan hitusen sittenkin pitämään. Minun neljä kuukauttani sijaisena alkaa olla lopuillaan, mutta palaan vielä takaisin kesätyöntekijänä puoleksitoista kuukaudeksi.<br /><br />***<br /><br />Tämä on hyvä kesä.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-76908394130197855032010-06-02T22:54:00.000-07:002010-06-02T23:06:14.783-07:00Tässä taas<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiigEasMfhLc43LIeY2ZrpQYI4QmQGmnS7Z0W8ZPbC9qJmePVZkG9FKtOIe73ITy_wjUzsoepinD-W5uwveVQUCX5gSGq10aGQW2MJDDDMadkKzWQRv9PNtBcaiuPKKtt_wBgFU22n6LY/s1600/kes%C3%A410-1+009.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiigEasMfhLc43LIeY2ZrpQYI4QmQGmnS7Z0W8ZPbC9qJmePVZkG9FKtOIe73ITy_wjUzsoepinD-W5uwveVQUCX5gSGq10aGQW2MJDDDMadkKzWQRv9PNtBcaiuPKKtt_wBgFU22n6LY/s320/kes%C3%A410-1+009.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5478424013533713522" border="0" /></a><br /><br />Olen tässä taas. Istun sohvalla, kohta pitää mennä töihin apteekin kautta, mutta vielä hetki on aikaa.<br /><br />Aikaa. Ihmeellistä. Kevät on tuntunut kiireiseltä, siltä, ettei ole ollut aikaa pysähtyä. Viimeinen rutistus sisälsi kaksi ja puoli viikkoa sekä koulua että töitä. Parhaimpana viikkona kuusi päivää töitä ja viisi päivää koulua. Viime viikonloppu oli kokonaan V A P A A. Näin perhettä ja ystäviä, pelailin mölkkyä, korttia ja lautapelejä, herkuttelin kuten tuolla ja noiden kanssa aina ja viikonlopun jälkeen tunsin taas jaksavani. Maanantaikin oli melkein vapaa, menin vasta yöksi töihin ja ehdin sitä ennen kiertää ystävän kanssa kirjakauppoja, istua kauppatorilla lounaalla ja parantaa maailmaa.<br /><br />Tiistaina nukuin yövuoron päätteeksi viiden tunnin päiväunet, tein hyvää ruokaa [siitä toiste lisää!] ja lähdin illaksi pyöräilemään Helsinkiin. Helsingin seudun liikenteen alueella saa nykyään viedä pyöränsä ilmaiseksi junassa ruuhka-aikojen ulkopuolella. Päätettiin hyödyntää tämä, matkattiin pyörinemme Helsinkiin illaksi ja ajeltiin pitkin rantoja. Välillä istuttiin kallioille ihastelemaan merta. Mies halusi viedä minut meren rantaan, koska tietää, kuinka siitä tykkään. Minä en itse ollut taas tajunnutkaan, kuinka sitä kaipasinkaan, siellä vasta kallioilla sen taas ymmärsin.<br /><br />Aaltojen ääni niiden lyödessä kallioihin. Meren tuoksu. Lokitkin. Niin osa minua.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjptnO4-6nwlMvKnbAScnmny_ZKcnnVunHVCOfldYNn1GTdttNLoWkumCAT7qJPTcbTzX0uSc6V7EI5F1it8gKXF18KY6N04_5qI5h4rVuDKlm-fnusKrByRbIHM0cGSAFZyNT0Y_Arkbo/s1600/kes%C3%A410-1+011.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjptnO4-6nwlMvKnbAScnmny_ZKcnnVunHVCOfldYNn1GTdttNLoWkumCAT7qJPTcbTzX0uSc6V7EI5F1it8gKXF18KY6N04_5qI5h4rVuDKlm-fnusKrByRbIHM0cGSAFZyNT0Y_Arkbo/s320/kes%C3%A410-1+011.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5478424017801778674" border="0" /></a><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqtB2ejPK3ZwgModE3eoeruKi9d-mES7Kv20ybfn29ILWjMwLqMmR1tgbpq-wZBRBJgU3gTTbMUQiuKcBXRMfY6VVWxJ9OfzUHCeVqrDsErP12BaSc0X21wBlx1e_cPrbBbl0tXk47J1o/s1600/kes%C3%A410-1+015.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqtB2ejPK3ZwgModE3eoeruKi9d-mES7Kv20ybfn29ILWjMwLqMmR1tgbpq-wZBRBJgU3gTTbMUQiuKcBXRMfY6VVWxJ9OfzUHCeVqrDsErP12BaSc0X21wBlx1e_cPrbBbl0tXk47J1o/s320/kes%C3%A410-1+015.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5478424021294882066" border="0" /></a>Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-4742836996384021882010-04-23T11:13:00.000-07:002010-04-23T11:24:35.689-07:00Kyllä kaikki menee niin kuin pitääkin.Haastattelu opinnäytetyötä varten. Junat kulkevat ihanaan pikkukylään huonosti. Tai kyllä minä sinne pääsisin hyvin, mutta poispäin huonosti. Taidan mennä autolla, sanon miehelle, koska muuten joutuisin varmaan haastattelun jälkeen odottamaan niin kauan aikaa paluujunaa.<br /><br />Minä menen autolla ja löydän ihmeekseni helposti perille. Haastateltava on aivan huippu. Meillä menee monta tuntia, syödään yhdessä lounasta. En olisi ehtinyt siihen paluujunaan, jota luulin joutuvani odottelemaan pari tuntia. Ollaan yhtä innostuineita opinnäytetyöni aiheesta ja tongitaan kaiken maailman mappeja. Puhutaan muustakin, koen tulevani hoidetuksi. Haastateltava kyselee asioistani, minä kerron, sanon paljon kyllä miettineeni kaikenlaista. Toinen toteaa, että neuvojia on varmaan riittänyt, mutta tärkeintä on tehdä niin kuin itse kokee oikeaksi. Ja minä olen onnellinen siitä, ettei toisesta tullut yhtä neuvojaa lisää.<br /><br />Paluumatkalla käännyn väärästä risteyksestä. Päätän sitten poiketa ostoksille, lempparivaatekauppaan, kun kerran olen niillä nurkilla kerrankin. Löydän kevättakin, josta saan 99 euroa alennusta. Tulee tienattua bensarahat siis moninkertaisesti.<br /><br />Kotiparkkipaikalta soitan töihin ja kysyn voinko tulla tuntia myöhemmin töihin, ottaa ylitöitä pois. Saan luvan. Kotona olen päiväunilla, kun äiti soittaa. Sukulaismies, jonka luokse tehtiin yllätysvierailu taannoin, on nukkunut pois. Tulee suru sukulaismiehen perheen puolesta. Soitan miehelle, että poikkeaisi luonani töistä kotiin ajellessaan. Pääsee töistä vasta siihen aikaan, kun minun oikeasti pitäisi mennä töihin, mutta onneksi olen jo ennakkoon saanut luvan mennä tuntia myöhemmin. Mies tulee käymään ja minä saan kertoa surulliset uutiset, käydä asiaa läpi. Ja vaikka surettaakin, olen kiitollinen siitä, että tuli tehtyä se yllätysvierailu ja nähtyä vielä kerran.<br /><br />Kuinka monta pientä asiaa yhden päivän aikana puhumassa minulle sen puolesta, että meillä on Jumala, joka johdattaa pienissä ja suurissa asioissa.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-36479258131513895652010-03-31T13:15:00.000-07:002010-03-31T13:22:38.051-07:00Kalenteri-angstiaMinä sovin ystävän kanssa tapaamisen. Kahden viikon päähän. Sovitaan jo, mitä silloin syödään, missä ja mihin aikaan. Kirjoitan sen kalenteriin, ympyröin kellonajan, niin kuin töissäkin kalenterin kanssa tehdään.<br /><br />Minä teen vuorotöitä. Nautin aamupäivistä kotona, silloin kun on ilta- tai yövuoro. Tykkään juoda aamukahvia tunnin verran, viis siitä, vaikka kahvi siinä ajassa ehtiikin jo kovin viiletä. Minä siivoan nykyään mieluiten aamupäivällä, unirytmini on muuttunut. Tykkään vuorotöistä muuten, mutta en siitä, että olen niin riippuvainen kalenterista.<br /><br />Joskus on hauska viettää vähän suunnittelemattomampi päivä. Kuten eilen. Istuttiin vaan autoon ja ajettiin yli sadan kilometrin päähän. Kaupunkiin, jonne toinen meistä uskoi suunnilleen osaavansa, vaikkei siellä koskaan olekaan käynyt. Siellä asui minun sukulaisia ja ajattelin, että ehkä voitaisiin mennä vaan ja soittaa jonkun niistä ovikelloa. Bongattiin kadulta tätini, pysähdyttiin ja juostiin sen perään. Täti yllättyi iloisesti. Ei ollut miestä vielä koskaan nähnyt, mutta tiesi hänen kuitenkin äskettäin valmistuneen ja heti onnitteli. Kutsui kylään ja sinne mentiin. Istuttiin pirttipöydän ympärillä ja rupateltiin. Kahvittelun jälkeen ajettiin toiseen kaupunkiin syömään. Serkku soitti perään, oli kuullut, että ollaan ajelemassa. Hänkin pyysi kylään. Ajettiin kotimatkalla hänen kauttaan ja istuttiin sielläkin tovi rupattelemassa. Oltiin pidempään kuin oltiin aiottu, mutta kun seura oli hyvää.<br /><br />Voi kun useammin voisi kyläillä suunnittelematta, itsestään ennalta ilmoittelematta. Noiden sukulaisihanuuksien kanssa se vielä onnistuu. Ja yksi ystäväkin olisi huolinut kylään, jos oltaisiin ehditty. Ensi kerralla sitten.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-38096864002038820792010-03-25T01:11:00.000-07:002010-03-25T01:32:31.312-07:0025.3.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikUfPLk61B5gBFKuEkV183Xr2iiVvVcV-rLq3qF-Lv1mV1DiVuScrQfWDFYrP4R448-6SOOaUyjnFlNCJTJx9x5ukmvTEU7JTBfAZoaZRfr6dNpEpbvTu56fXrlUPdsDEt0VBfFLdIcaA/s1600/talvi_10+009.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikUfPLk61B5gBFKuEkV183Xr2iiVvVcV-rLq3qF-Lv1mV1DiVuScrQfWDFYrP4R448-6SOOaUyjnFlNCJTJx9x5ukmvTEU7JTBfAZoaZRfr6dNpEpbvTu56fXrlUPdsDEt0VBfFLdIcaA/s320/talvi_10+009.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5452486164506838642" border="0" /></a><br />Vuosi sitten minä kävelin tekemään kolmatta harjoittelupäivääni silloiseen harkkapaikkaan läpi omakotitaloalueen, enkä tiennyt, että tapaisin ihmisen, joka ei jäisikään vain "harkapaikan kivaksi äitiyslomasijaiseksi".<br /><br />Ihan rehellisesti sanottunu minä en edes muista juurikaan mitään siitä päivästä vuosi sitten. Pikkuisen muistan, sen, että juteltiin keikkalaisista. Niistä kahdesta, joiden kanssa minä olin tehnyt edellisillan ja siitä yhdestä, joka oli tulossa seuraavana iltana töihin. Sinä et ollut tavannut niistä ketään, mutta sinusta kuulosti hyvältä se, että yksi oli tarjonnut hyvää yrttiteetä ja seikkaillut Etelä-Amerikassa. Sanoit, ettei se voi olla huono tyyppi. Eikä se ollutkaan. Mutta et ollut sinäkään.<br /><br />Minä kirjoitin ystävälle Saksaan harkkapaikan kivasta äitiyslomasijaisesta, joka niin hyvin otti minut huomioon. Kerroin, kuinka yhden kerran olit jäänyt puoleksi tunniksi toimistoon juttelemaan työajan loppumisen jälkeen ja liittänyt kaveriksi facebookissa. Minä vilkuilin aina silloin tällöin kelloa selkäsi takana ja mietin, että eikö se koskaan meinaa lähteä, istua nyt palkatta töissä!<br /><br />Kun sinä istuit kerran kyydissä ja minä ajoin meitä kirjakauppaan hoitamaan asioita vanhalla ambulanssilla, sammui auto kolme kertaa kilometrin matkalla. En tykännyt sen auton kytkimestä, mutta taisin minä olla vähän jännittynytkin. Vaihdettiin kuskia ja matkalla juteltiin asunnoista. Sinä sanoit, että et haluaisi ostaa mitään juuri rempattua asuntoa koskaan, koska haluaisit rempata itse. Ja minä harmittelin myöhemmin, kun en ollut osannut siihen sanoa, että semmoista minä arvostan.<br /><br />Äitienpäivää edeltävänä yönä minä keräsin valkovuokkoja ystävän kanssa autonlamppujen valossa ja kerroin, miten ristiriitaisia tunteita herättää viikon päästä loppuva harjoittelu. Minä olin ollut kevään aivan ihastunu ja sekaisin. Pessyt laulaen ikkunoita ja nauttinut kevään jokaisesta minuutista. Minä en olisi halunnut, että harkka loppuu, koska en tiennyt, nähdäänkö me enää koskaan. Ja toisaalta odotin, että se loppuu, koska halusin tietää, toisiko se sittenkin jotain uutta tullessaan, koska olin arvannut ihan oikein, että olit sen verta fiksu mies, että harjoittelun ajan pysyit vain työkaverina.<br /><br />Neljä päivää harjoittelun loppumisen jälkeen minä matkustin sinun luokse junalla istuttamaan nurmikkoa. Minä olin soittanut äidille paniikkipuhelun ja kysynyt, miten nurmikko istutetaan, koska enhän minä semmoista osannut, vaikka sinä niin jostain syystä luulitkin. Se nurmikko tuli istutettua pienessä tihkusateessa. Myöhemmin kesän mittaan sillä nurmikolla syötiin pizzaa ja heitettiin tikkaa ja minä mietin, että hyvät oli äidin nurmikonistutusohjeet.<br /><br />Tänään minä menen sinne entiseen harkkapaikkaan sijaisena. Minä istun työntekijäkokouksessa, etkä sinä ole siellä enää. Onneksi et, koska jos olisit, en minä voisi olla. Ja minä tykkään olla siellä töissä, ei se harkassa viihtyminen johtunut siis pelkästään sinusta.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-90370227500208480782010-03-12T11:42:00.000-08:002010-03-12T11:56:44.149-08:00Oivalluksia yövuorossaKeskiviikon vaihtuessa torstaiksi minä tuli ulos työpaikan työntekijöiden vessasta ja tajusin jättäneeni avaimeni sinne vessaan. Lukkojen taakse.<br /><br />Avaimilla pääsee toimistoihin, joissa sijaitsivat muun muassa tietokone, kaikki yövuoroon varaamani tekeminen ja lista siitä, mihin aikaan pitäisi asiakkaita aamulla herätellä.<br /><br />Siinä sitä sitten oltiin ja ihmeteltiin, että mitäs tekisi seuraavat kahdeksan tuntia ennen seuraavan työntekijän saapumista.<br /><br />Soitin toiselle osastolle ja sain ihanaa vertaistukea, kun siellä oli yövuorossa työntekijä, joka oli itsekin joskus jättänyt avaimensa lukittujen ovien taakse yöksi. Nauroin puhelimessa hänen kanssaan pariinkin otteeseen, ja totesin sitten, että eiköhän tästä selvitä.<br /><br />Katsoin telkkarin digiboxilta muun muassa joulukuisen Emmerdale-jakson, kuka lie sinne sellaisenkin halunnut säästää.<br /><br />Nolotti ja harmitti se tilanne, mutta siinä torkkupeittoihin kääriytyneenä ymmärsin yllättäen kumminkin olla kiitollinen monesta asiasta.<br /><br />Siitä, että ruokaa kyllä riittää.<br />Siitä, että minulla on lämmin. Katto pään päällä, lämpimät huovatkin vielä ympärillä.<br />Läheisitä ihmisistä, joita hömppäohjelmia katsellessani ajattelin.<br />Ja työpaikasta myös.<br /><br />Ihan hyvä yö siis, onneksi ei sattunut mitään yllättävää, minkä takia olisi niitä avaimia välttämättä tarvittu.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-80871852346127611412010-03-01T23:53:00.001-08:002010-03-02T00:00:05.636-08:00Eilen aamulla<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhByOm0Y8H4wb6Og9PwB26HWRxL4CyC8sXLgn-iV4dXxsRg3iFiI8bwwAkVFQ1qsbisz4XgYkmaKMY6k1zJgiw2CVG_RimMN5VHyaUDQNa95p5GE7j4ZlnyzgXIfpCDAL0RqD854Iyq-P4/s1600-h/savossa+032.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhByOm0Y8H4wb6Og9PwB26HWRxL4CyC8sXLgn-iV4dXxsRg3iFiI8bwwAkVFQ1qsbisz4XgYkmaKMY6k1zJgiw2CVG_RimMN5VHyaUDQNa95p5GE7j4ZlnyzgXIfpCDAL0RqD854Iyq-P4/s320/savossa+032.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5443942906340491298" border="0" /></a><br />Yöllä ei saa nukuttua. Päässä pyörivät kysymykset.<br /><br />Pärjäänkö?<br /><br />Osaanko?<br /><br />Mokaanko?<br /><br /><br />Aamulla keitän totuttuun tapaan kahvia. Unohdan, ettei maitoa ole, olisi pitänyt keittää teetä. Juon kahvin mustana.<br /><br />Lähden ulos viime kesänä itse tehdyn kassin kanssa. Siinä heiluu iloisesti illalla siihen kiinnittämäni suojelusenkeli-heijastin. Joululahja mieheltä. Muistuttamassa, että minulla on Jumala ja hänet.<br /><br />Kahlaan loskassa ja hymyilen, koska loska kertoo kevään tulosta ja kevättä minä kaipaan.<br /><br />Bussin kyljessä hymyilee viime kesäinen työkaveri. Siinä mainostetaan minun kouluani ja minä mietin, että ehkä niillä saaduin eväin pärjään seuraavat neljä kuukauttakin.<br /><br />Aamulla minä vielä luulen, että seuraavana yönä saisi jo nukuttua, mutta ehkä koko ensimmäinen viikko meneekin näin, uutta jännittäessä. Vaikka työpaikka on vanha tuttu harjoittelupaikka ja vaikka työkaverit ovat tuttuja niin silti maha ja unettomat yöt kertovat, että tätä vähän jännittää.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-7765802007829395172010-02-28T09:39:00.000-08:002010-02-28T10:01:35.396-08:00Savossa<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5NRV4RhJsbM35Xc1arJWp9n-9KepxrRjOZt8BYIw4hyphenhyphen5rqn0WLfHuA1K-UBxv9_OEpV0ClwI8ywo_az2Kz5VgeszRSoII8aFludpLnNfrMIvBLLRFbAU3JfGtTcHH9JI4Y4jjHGMAJnY/s1600-h/savossa+049.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5NRV4RhJsbM35Xc1arJWp9n-9KepxrRjOZt8BYIw4hyphenhyphen5rqn0WLfHuA1K-UBxv9_OEpV0ClwI8ywo_az2Kz5VgeszRSoII8aFludpLnNfrMIvBLLRFbAU3JfGtTcHH9JI4Y4jjHGMAJnY/s320/savossa+049.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5443351193464131522" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQtG5UkFQngdG4soyT84Sfn2cnjqU9-CzvfGuhR98NfEYXqCo7gz_Qdp0t_JpnbnWoJhVqgThBSElzFQ0ldIs7C6QbnX060WICawqVXxMXBwIeW60PSlQf5gPCWljF7TqP-B3Of5F8uEU/s1600-h/savossa+047.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQtG5UkFQngdG4soyT84Sfn2cnjqU9-CzvfGuhR98NfEYXqCo7gz_Qdp0t_JpnbnWoJhVqgThBSElzFQ0ldIs7C6QbnX060WICawqVXxMXBwIeW60PSlQf5gPCWljF7TqP-B3Of5F8uEU/s320/savossa+047.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5443351079365441266" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjQXGWhi8oYyNlgg-Bsd77QS86ZiziquJOwzpxzeR5OgfOmv49LPK8VudKD0EP-TXE1PoizthXQNm3OC1jx1szhscs41q0FcYbv5ulHI5EpaPh-8Ou49eFYUVGPlMlRfFY-_19wiNPbiQ/s1600-h/savossa+027.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjQXGWhi8oYyNlgg-Bsd77QS86ZiziquJOwzpxzeR5OgfOmv49LPK8VudKD0EP-TXE1PoizthXQNm3OC1jx1szhscs41q0FcYbv5ulHI5EpaPh-8Ou49eFYUVGPlMlRfFY-_19wiNPbiQ/s320/savossa+027.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5443351069841743314" border="0" /></a><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt-yQsSW_oK2UpizgXaSSyXyWWlXdGHhA1i7ChppWGmyyIpO_5P9xuTcqS44xyJakFMIMvlcvsgPcH-yVNA2O3Cke0BXHsPMPqXhtPmMdRW3phy7ESTGd8evWVoCFNzPOSFfkpIi8oeho/s1600-h/savossa+014.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt-yQsSW_oK2UpizgXaSSyXyWWlXdGHhA1i7ChppWGmyyIpO_5P9xuTcqS44xyJakFMIMvlcvsgPcH-yVNA2O3Cke0BXHsPMPqXhtPmMdRW3phy7ESTGd8evWVoCFNzPOSFfkpIi8oeho/s320/savossa+014.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5443351068292876082" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgObz-bi1bv_ApPSQPP0g0u0CskZzhFEUUWA1tT7Kohdl91UiA9R0CVpSPE_u02HSmKFzYLwmPOk_DYCp5pAhyRvhuNru4c0ywMvcE66R8mrCj6hNhmVI6t3NfiegDeEtnLdERPbEUovs0/s1600-h/savossa+007.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgObz-bi1bv_ApPSQPP0g0u0CskZzhFEUUWA1tT7Kohdl91UiA9R0CVpSPE_u02HSmKFzYLwmPOk_DYCp5pAhyRvhuNru4c0ywMvcE66R8mrCj6hNhmVI6t3NfiegDeEtnLdERPbEUovs0/s320/savossa+007.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5443351063894154562" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi50nGM27X8mmD7CCJah2Y2-RZJgY75mh37ZLI4uy9nB5xEbYFwgltpCiC0vPOryx7A-Y3PBEf7P0HiO4JyaS7KCEf8Feozcq1M-ccCcHongsrTV8ae0kmlXWhgGC3K1-R5ye-LGPeKhVw/s1600-h/savossa+008.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi50nGM27X8mmD7CCJah2Y2-RZJgY75mh37ZLI4uy9nB5xEbYFwgltpCiC0vPOryx7A-Y3PBEf7P0HiO4JyaS7KCEf8Feozcq1M-ccCcHongsrTV8ae0kmlXWhgGC3K1-R5ye-LGPeKhVw/s320/savossa+008.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5443351056429886082" border="0" /></a><br />"Eikös muuta löytynyt?" kysyy kaupan kassa, kun perjantai-iltana ostetaan vain purkki mehukeittoa. "Ei, kun ei me keksitty mitä syödään huomenna. Me tullaan sitten huomenna uudestaan."<br /><br />"Huoltoyhtiöstä päivää!" sanoo huoltomies, kun saapuu lauantaiaamuna kello kymmeneltä katsomaan rikkimennyttä hanaa. "Kävin jo eilen, mutta ette olleet kotona!" "Onko teillä lauantaisinkin työpäivä?" me ihmetellään. "Joo kahdeksan tunnin päivä tänään, huomenna neljän". Vaihtaa hanaan tiivisteet ja puhuu jatkuvasti. Minä juon kahvia ja syön aamupalaa. Pöydällä palaa kynttilät ja mietin, ihmetteleeköhän se. Huoltomies kertoo tiputtaa altaaseen kipon, kertoo blondi-vitsin ja kääntyy sitten varmistamaan, että ei kai kuulijajoukossa ollut blondeja. "Takuu on sitten voimassa niin kauan kuin kiinni saa!" sanoo, ja menee. Me jäädään miettimään, että olipa mukava huoltomies.<br /><br />"No nyt tiesitte, mitä ostaa" sanoo kaupantäti launtai-iltapäivällä, kun käydään uudestaan kaupassa ja ostetaan päivällistarvikkeita. Sitten se kysyy, paljonko ulkona on pakkasta ja kertoo, että niiden kaupan katolta tullaan pudottamaan lumia ensi viikolla, vaikka se on itse sitä mieltä, että olisi voinut vähän aiemminkin tulla. Ilmoitustaululla nähdään käsinkirjoitettu lappu "pudotetaan katolta lumia" - toivottavasti ei tipu pudottelija minkään talon katolta. Meitä ennen jonossa oleva pappa kysyy, että mikähän päivä se tänään on, ja kaupantäti kertoo, että lauantai. "Vai on se huomenna pyhä", ihmettelee pappa, ja minä mietin, että sen on varmasti paljon parempi asua maalla pienellä paikkakunnalla, kuin anonyymina pappana jossain kaupungin vilinässä.<br /><br />"Ootteko jo olleet saunassa - tahtoisitteko vaihtaa vuoroja kun meillä on monta lasta ja kaverikin kylässä ja voitais olla pidempään jos sopisi...?" sanoo naapurissa asuva nainen, kun launtai-iltana soittaa ovikelloa [ja me ihmetellään, että miten jo toisen kerran samana päivänä soi ovikello, kun ei me edes tunneta ketään!].<br /><br />***<br /><br />Aiemmin olin vieraillut Savossa vain ystävän kanssa. Todennut jo silloin savolaiset ystävällisiksi. Tällä kertaa matkaseurueeseen ei kuulunut yhtään paikkakuntalaista, mutta tuli juteltua varmaan useamman tuntemattoman kanssa, kun pääkaupunkiseudulla aikoihin. Ei ihme, että ystävä viihtyy siellä niin. Mukavia ihmisiä nuo savolaiset [tosin heidän sanomisiaan en varmasti tähän aivan oikein osannut kirjoittaa, kun en osaa savoa puhua].Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-75249622897280596512010-02-23T12:11:00.000-08:002010-02-23T12:19:11.640-08:00Lumisia lomapäiviä<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbeeDTQs2dFUiQ0w_nZe-TvlFd2wtzUxM4kt2BvnVztaH47DqI850IT8BthLXhwgYBk-RwGecAmEo_Id4IgR-4LJzBdF40klEPQVeWfxxNhllkpKUweMvUCn0NZNGUJBUgq-C7tk3Uj8w/s1600-h/talvi_10+017.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbeeDTQs2dFUiQ0w_nZe-TvlFd2wtzUxM4kt2BvnVztaH47DqI850IT8BthLXhwgYBk-RwGecAmEo_Id4IgR-4LJzBdF40klEPQVeWfxxNhllkpKUweMvUCn0NZNGUJBUgq-C7tk3Uj8w/s320/talvi_10+017.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5441534367491337058" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9oD21LmNJN-6kFmhE5t76yOz_yKoQKsozFBpA7ZblpUPICQ_wRI2FSNjkg4CSyJdwSctaJcesOwjFDmTl9D7qrhiRMDJ4vfLRiFEJF1b_my5z5TmZCoGUkGnuR_fANmDzj6SKxDV93fY/s1600-h/talvi_10+014.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9oD21LmNJN-6kFmhE5t76yOz_yKoQKsozFBpA7ZblpUPICQ_wRI2FSNjkg4CSyJdwSctaJcesOwjFDmTl9D7qrhiRMDJ4vfLRiFEJF1b_my5z5TmZCoGUkGnuR_fANmDzj6SKxDV93fY/s320/talvi_10+014.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5441534292631471346" border="0" /></a><br />Entinen koirakämppikseni vieraili taas muutaman päivän verran. En ole koskaan kuullut sen haukkuvan yhtä paljon kuin miehen tultua kylään perjantaina. Haukkui pitkään ja murisi vihaisesti, mutta tuli niistä lopulta kavereita. Seuraavana päivänä menivät jo lumisia metsäpolkuja niin lujaa, etten meinannut perässä pysyä. Minä katsoin olympialaisia, tein kouluhommia ja roudasin koiran omakseen ottamaa tyynyä usein sinne huoneeseen, missä itsekin olin.<br /><br />Nyt on oikeasti etäviikko, mutta tuntuu ihan lomalta, kun on viimein ollut aikaa tavata monia ystäviä, tallustella metsässä ja nauttia päivänvalosta. Opiskelujuttujakin on ehtinyt tehdä, ei paljoa, mutta tarpeeksi tälle hetkelle. Lunta sataa koko ajan lisää ja välillä se turhauttaa, mutta tänään matkalla jumpasta kotiin pysähdyin aina aika-ajoin ihailemaan maisemia, ja mietin, kuinka on kaunista. Pitäisi pysähtyä useammin.<br /><br />Ylihuomenna pakataan auto ja lähdetään Savoon. Neljäksi päiväksi pois täältä, ennen töiden alkua. Maanantaina alkavat työt. Ensimmäistä kertaa neljä kuukautta putkeen töitä viisi päivää viikossa. Jännitän ja odotan. Ensimmäistä työvuorolistaani katselin varmaan tunnin verran. Mies nauroi vaan ja sanoi, että olen hassu. Tykkää kumminkin tämmöisenä.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5826530244819555289.post-69700731457216844542010-02-16T12:27:00.000-08:002010-02-16T12:35:05.361-08:00olla kaltainen lasten...Tänään koulun pihassa<br />Kaksi tyttöä leikkii<br />Lasisessa kokispullossa kimppu risuja<br />Kokispullo lumesta tehdyn pöydän päällä<br />Lumiset penkit pöydän ympärillä<br /><br />"Ja sit se sanois..."<br /><br />***<br /><br />Ja sitten tämä sanoisi, että tämäkin tahtoisi olla taas lapsi. Se, joka mummun ja ukin pihassa laittoi käpyjä kivenkoloon varastoon ja oli onnellinen orava. Ja sitten tämä sanoisi vielä, että tämä olisi se lapsi paljon mieluumin kuin se Tiina, jonka pitää tiskata (taas!) sekä lukea kuusisataa sivua lakitekstiä tenttiin ja muutama sata sivua muuta päälle...<br /><br />Ja sitten se muistuttaisi tätä, että onhan tämmöinen isokin kiva välillä olla. Että saa ne isotkin kuvitella. Kuvitella, että olisi valmistunut jo, että olisi töitä ja että voisi muuttaa johonkin sellaiseen kivaan asuntoon, joiden kuvia tuli katseltua koko aamupäivä, vaikka piti lukea sitä lakitekstiä.<br /><br />Ja sitten se vielä sanoisi senkin, että eikö vaan ollut kiva eilenkin laittaa ystävän tulevan kodin seiniin tapettia. Olla juuri sopivan kokoinen ja ikäinen - ei tarvinnut ressata siitä tapetinlaitosta vielä liikaa, mutta voi jo sellaistakin tehdä ja tykätä ja nauraa.<br /><br />Ja sitten tää sanois, että niin, onhan se ihan kivaa taas olla minä ja tässä.Tiina Tee.http://www.blogger.com/profile/04729955559615326495noreply@blogger.com2