- Voisitko sä tulla huomenna mun kotiin kylään? [n. 3vee poika tänään päiväkodissa, kun puin hänelle ulkovaatteita ja juteltiin meidän kodeista ja ketä niissä asuu]
- Mistä te olette tulossa...?
... Helsingistä? Miksi sulla on KUMISAAPPAAT?
[B. hakiessaan hoidossa ollutta koiraa eilen...]
- Sä olet hyvää seuraa. [Syntymäpäivänä tavattu uusi tuttavuus, josta ehkä voi tulla uusi kaveri?]
***
Suloiset lapset saavat jaksamaan toisinaan hyvin turhilta tuntuvat päiväkotisijaistelupäivät. Turhauttamista aiheuttaa se, että aina menee uuteen paikkaan ja pitää oppia uudet tavat, joita seuraavana päivänä ei kuitenkaan enää tarvitse. Paitsi että ainakin koko ajan oppii lisää ja lisää hyviä kysymyksiä, joita kannattaa esittää sitten taas seuraavassa päiväkodissa.
Kumisaappaissa on kivaa kävellä. Loska ja vesilätäköt muuttuvat kamalan mukaviksi, kun jalat pysyvät kuivina ja kuuluu hauskaa litinää ja lotinaa. Ikävöin tosin Japaniin jääneitä vaaleanpunaisia kumisaappaitani. Minulla on paljon vähemmän sinisiin Hai-saappaisiini sopivia asusteita ja vaaleanpunainen nyt muutenkin on enemmän minun värini. Oikeastaan olisin alunperin halunnutkin nimenomaan vaalenpunaiset Hai-saappaat, mutta sain saappaat joskus isältäni, jolle en kehdannut esittää todellista väritoivetta. Nyt kehtaisin jo.
Kuvan koiraa on jo hitusen ikävä. Kliseisesti koti tuntuu tyhjemmältä [meinasin kirjoittaa tyhmemmältä ja hyvin olisi sekin tähän sopinut] ilman sitä. Äskön kotiin kävellessäni mietin, kuinka avaan oven ja vastaani syöksähtää iloinen ja höpsö koiraliini. Sitten muistin, että koira palasi jo kotiinsa ja täällä olen taas vain minä.
Ja vielä lopuksi pitää sanoa se, että on ollut pitkästä aikaa kivaa tutustua ihmiseen, joka ei ole mikään tutun tuttu tai kaverin kaveri. Pienistä piireistä on omat hyötynsä - kuten se, että uusissakin paikoissa on yleensä aina joku tuttu tai vähintäänkin tosiaan tutun tuttu. Mutta toisinaan käy ahdistamaan ja ärsyttämään se, että kaikki tuntuvat tietävän kaikkien asiat.
Kumisaappaissa on kivaa kävellä. Loska ja vesilätäköt muuttuvat kamalan mukaviksi, kun jalat pysyvät kuivina ja kuuluu hauskaa litinää ja lotinaa. Ikävöin tosin Japaniin jääneitä vaaleanpunaisia kumisaappaitani. Minulla on paljon vähemmän sinisiin Hai-saappaisiini sopivia asusteita ja vaaleanpunainen nyt muutenkin on enemmän minun värini. Oikeastaan olisin alunperin halunnutkin nimenomaan vaalenpunaiset Hai-saappaat, mutta sain saappaat joskus isältäni, jolle en kehdannut esittää todellista väritoivetta. Nyt kehtaisin jo.
Kuvan koiraa on jo hitusen ikävä. Kliseisesti koti tuntuu tyhjemmältä [meinasin kirjoittaa tyhmemmältä ja hyvin olisi sekin tähän sopinut] ilman sitä. Äskön kotiin kävellessäni mietin, kuinka avaan oven ja vastaani syöksähtää iloinen ja höpsö koiraliini. Sitten muistin, että koira palasi jo kotiinsa ja täällä olen taas vain minä.
Ja vielä lopuksi pitää sanoa se, että on ollut pitkästä aikaa kivaa tutustua ihmiseen, joka ei ole mikään tutun tuttu tai kaverin kaveri. Pienistä piireistä on omat hyötynsä - kuten se, että uusissakin paikoissa on yleensä aina joku tuttu tai vähintäänkin tosiaan tutun tuttu. Mutta toisinaan käy ahdistamaan ja ärsyttämään se, että kaikki tuntuvat tietävän kaikkien asiat.
5 kommenttia:
T. on maailman hauskimmista koirista eksi aivan ehdottomasti! Se murisee mulle joskus kun V. puhuu mun kanssa puhelimessa, mut lienee vain mustis, kun kasvotusten on aina niin kovasti kaveri!
Koiruusi-koiruusinen, hän onkin aika ovelan näköinen kaveri!
Alkoi vähän harmittamaan, kun en kolmen opiskeluvuoden aikana kirjoitellut ylös noita lasten minulle sanomia juttuja, joitakin vielä muistan, mutta monet on unohtuneet.
Kiva loytaa sinut taas. Seurasin Japanin seikkailujasi ja luulin, etta Suomeen takaisin muutto lopetti blogisi.
Jaan tanne seurailemaan.
Oih, tiedän kyllä pienistä piireistä...toisaalta se tuo mukavaa turvallisuuden tuntua, toisaalta tuntuu välillä, että ilma loppuu. En osaa edes oikein selittää. Joskus porukassa, joka ei kuulukaan siihen tuttuun pieneen piiriin, huomaan, että minussa onkin piirteitä, joista en edes tiennyt...vähän niinkuin jotain heräisi eloon, minkä olemassaolosta ei edes tiennyt.
Tyttism: heh, voin kyllä kuvitella :p Mulla piti naapuri sopivasti viikonloppuna tuparit, ja yöllä kun palasivat möykäten baarista tmv niin Tove ei oikein tykännyt.. ei sillä, enpä minäkään, hyvä kun joku osoittaa sen munkin puolesta ;)
tuikkis: joo, liian harvoin tulee ylös kirjoiteltua mitään!
Elena: Tervetuloa :)
17 Neliötä: Nyt kun sanoit, niin tuo on kyllä totta! Niissä pienissä piireissä on kyllä hyvät ja huonot puolensa. Ollenkaan en haluaisi tiettyjä piirejä "jättää", mutta uudet ihmiset tuovat kyllä piristystä ja uusia näkökulmia elämään...
Lähetä kommentti