Eilen istuin pitkään synttärikahveilla E:n kanssa [piti saada suolaista ja makeaa kumpaakin, ja hyvät juomat tietenkin myös] ja tänään ihailin monta tuntia keväistä Helsinkiä. Kummallakin kerralla oli kamera mukana laukussa, mutta yhtään kuvaa en osannut ottaa. Nautin vain hetkistä.
Harjoitteluni on epäsäännöllistä vuorotyötä. Tänään olen viettänyt vapaapäivää ja unohtanut jatkuvasti, ettei ole lauantai, vaan vasta perjantai. Viikonpäivät ovat kadottaneet merkityksensä, torstaina voi juoda lasillisen viiniä ystävän seurassa ja perjantai-iltana puolestaan imuroida kello yhdeksältä. Ei sillä päivällä niin väliä... Pidän elämästäni tällaisena, epäsäännöllisenä. Vaikka hetken jo ajattelin, että olen niin tykästynyt rutiineihini, etten enää tällaiseen sopeutuisi. Olen kuitenkin saanut taas todeta, että en ole mikään kahdeksastaneljäänihminen. Juuri näin on hyvä.
Muutenkin tuntuu Juha Tapiota lainaten siltä, että "juuri tässä näin, vaikka sisälläni huokaan, lienee kaikki oikein päin..." Elämässäni on ollut kausia, jolloin olen elänyt menneisyydessä ja haikaillut vanhan perään. Sitten on ollut niitä kausia, jolloin on vain malttamattomana odottanut jotakin, kuten vaihtariksi lähtemistä, lukion loppumista, Suomeen pääsemistä tai vaikkapa vain seuraavaa lomaa. Mutta nyt on taas menossa kausi, jolloin on helppo elää tätä päivää ja tätä hetkeä. Ja ottaa päivä kerrallaan. Ja ilman stressiä! Ihmeellistä, mutta joskus onneksi näinkin.
Harjoitteluni on epäsäännöllistä vuorotyötä. Tänään olen viettänyt vapaapäivää ja unohtanut jatkuvasti, ettei ole lauantai, vaan vasta perjantai. Viikonpäivät ovat kadottaneet merkityksensä, torstaina voi juoda lasillisen viiniä ystävän seurassa ja perjantai-iltana puolestaan imuroida kello yhdeksältä. Ei sillä päivällä niin väliä... Pidän elämästäni tällaisena, epäsäännöllisenä. Vaikka hetken jo ajattelin, että olen niin tykästynyt rutiineihini, etten enää tällaiseen sopeutuisi. Olen kuitenkin saanut taas todeta, että en ole mikään kahdeksastaneljäänihminen. Juuri näin on hyvä.
Muutenkin tuntuu Juha Tapiota lainaten siltä, että "juuri tässä näin, vaikka sisälläni huokaan, lienee kaikki oikein päin..." Elämässäni on ollut kausia, jolloin olen elänyt menneisyydessä ja haikaillut vanhan perään. Sitten on ollut niitä kausia, jolloin on vain malttamattomana odottanut jotakin, kuten vaihtariksi lähtemistä, lukion loppumista, Suomeen pääsemistä tai vaikkapa vain seuraavaa lomaa. Mutta nyt on taas menossa kausi, jolloin on helppo elää tätä päivää ja tätä hetkeä. Ja ottaa päivä kerrallaan. Ja ilman stressiä! Ihmeellistä, mutta joskus onneksi näinkin.
1 kommentti:
Jos ei pian keksitä muuta syytä kahvitteluille, mulla on toukokuussa nimpparit ja voidaan mennä taas jonneki kivaan paikkaan istuksimaan :) Mä vaihdoin talvitakin perjantaina keväisempään. 12 astetta mittarissa lupaili ihanasti keväästä!
Lähetä kommentti