Aamulla (eilen) isä haki kaupungista ison peräkärryn lainaan. Oli vielä pimeää, kun täytimme sen ja kaksi autoa. Isä ajoi peräkärryllistä autoa, pikkuveli toista. Olin pikkuveljen kyydissä ja taukopaikassa se tarjosi sämpylän ja kahvia.
Tavaroiden kantaminen toisen kerroksen pikkukaksiooni kesti yllättävän vähän aikaa. Sohvakin haettiin. Miehet laittoivat elektroniikkavehkeet toimintakuntoon, kun sanoin, etten kumminkaan osaa. Ne sanoivat, että se nyt on ihan helppoa ja kuitenkin niilläkin meni hetki telkkarin kanssa tapellessa.
Illalla kävi entinen kämppikseni B. Juotiin teetä ja tuotiin sen tuomia keksejä. Täytettiin myös kirjahyllyni. B nauroi kategorioilleni. Oli muun muassa hölynpölykirjoja, joiden joukkoon pääsi muun muassa vanha tenttikirja [jonka ostin silloin, kun olin innokas fuksi ja en vielä tajunnut, että vain harvat kirjat kannattaa ostaa omakseen].
Tänään olen yrittänyt opetella tulemaan toimeen paikallisbussien kanssa. Junat ovat paljon kivempia, kun junaääni aina kertoo, missä ollaan. Aamupäivällä jäi väliin reissu vanhalle koululleni, mutta iltapäivällä rohkaistuin kysymään taukopaikalle bussinsa ajaneelta kuskilta, että mistähän se bussi oikein lähtee taas liikenteeseen. Neuvoi kyllä, mutta otti sitten kyytiinsä kuitenkin ihan siitä taukopaikalta, kun en olisi enää pysäkille ehtinyt ajoissa. Yhdestä jutusta taas selvittiin... pakko todeta, että odotan sitä päivää, kun elämä täältä alkaa tuntua tutulta, turvalliselta arjelta. Onneksi illalla ei enää tarvinnut palata huonekalukaupasta kotiin bussilla, vaan sain kyydin kotiin entiseltä-melkein-harkkaohjaajaltani E:ltä. Lisäksi sain hyvää teeseuraa sekä apua laatikoiden purkamiseen. Ilman näitä tällä päin Suomea asuvia tuttuja, ihania ihmisiä tämä muutto olisi varmasti tuntunut vähän masentavalta! Nyt ei masenna, väsyttää vaan.
Tavaroiden kantaminen toisen kerroksen pikkukaksiooni kesti yllättävän vähän aikaa. Sohvakin haettiin. Miehet laittoivat elektroniikkavehkeet toimintakuntoon, kun sanoin, etten kumminkaan osaa. Ne sanoivat, että se nyt on ihan helppoa ja kuitenkin niilläkin meni hetki telkkarin kanssa tapellessa.
Illalla kävi entinen kämppikseni B. Juotiin teetä ja tuotiin sen tuomia keksejä. Täytettiin myös kirjahyllyni. B nauroi kategorioilleni. Oli muun muassa hölynpölykirjoja, joiden joukkoon pääsi muun muassa vanha tenttikirja [jonka ostin silloin, kun olin innokas fuksi ja en vielä tajunnut, että vain harvat kirjat kannattaa ostaa omakseen].
Tänään olen yrittänyt opetella tulemaan toimeen paikallisbussien kanssa. Junat ovat paljon kivempia, kun junaääni aina kertoo, missä ollaan. Aamupäivällä jäi väliin reissu vanhalle koululleni, mutta iltapäivällä rohkaistuin kysymään taukopaikalle bussinsa ajaneelta kuskilta, että mistähän se bussi oikein lähtee taas liikenteeseen. Neuvoi kyllä, mutta otti sitten kyytiinsä kuitenkin ihan siitä taukopaikalta, kun en olisi enää pysäkille ehtinyt ajoissa. Yhdestä jutusta taas selvittiin... pakko todeta, että odotan sitä päivää, kun elämä täältä alkaa tuntua tutulta, turvalliselta arjelta. Onneksi illalla ei enää tarvinnut palata huonekalukaupasta kotiin bussilla, vaan sain kyydin kotiin entiseltä-melkein-harkkaohjaajaltani E:ltä. Lisäksi sain hyvää teeseuraa sekä apua laatikoiden purkamiseen. Ilman näitä tällä päin Suomea asuvia tuttuja, ihania ihmisiä tämä muutto olisi varmasti tuntunut vähän masentavalta! Nyt ei masenna, väsyttää vaan.
3 kommenttia:
Muutto on aina jotenkin raskasta, eipä sille mitään voi. Mutta intoa ja voimia elämään uudessa kaupungissa!
Kun minä muutin asumaan nykyiselle asuinpaikalleni, olin kyllä pitkän aikaa ihan hukassa etenkin linja-autojen kanssa. Tuli kyllä monesti maalaishiiri kaupungissa -olo. :) Onneksi kaiken oppii nopeasti!
Mukavaa arkea uudessa kaupungissa ja opiskeluiloa!
Kiitos vaan :)
Ja Malla, nimen omaan sellainen maalaishiiri kaupungissa -olo on mullakin, vaikka vaihdoinkin pienempään kaupunkiin Japanista tänne muutettaessa... mutta silti sitä vaan on vähän pihalla ja hukassa.
Lähetä kommentti