Olen taukoillut ammattikorkeakouluopinnoista kaksi vuotta. Sinä aikana muun muassa kouluni kirjastoon on saatu uusi järjestys, kouluni on liittyny osaksi suurempaa kokonaisuutta, opintotoimisto on ehtinyt muuttaa [nyt jo kahdesti] ja kirjastokorttini vanheta.
Kahdessa vuodessa pelkäsin menettäneeni opiskelumotivaationi. Millään en olisi halunnut palata takaisin opiskeluiden pariin. Mutta onneksi olinkin väärässä! Motivaatiota löytyy ja opiskelu on
M I E L E N K I I N T O I S T A. Kahden vuoden tauko oikeastaan teki todella hyvää! Ehdin kasvaa kaksi vuotta [valitettavasti pituutta en yhtään] ja asiat, jotka kaksi vuotta sitten olisivat saattaneet tuntua vähemmän merkityksettömiltä, kiinnostavat nyt kovasti.
Mutta! Olen unohtanut, miten kirjoitetaan. Jo monesti olen yrittänyt istua tietokoneelle kirjoittamaan kommentoivaa kirjareferaattia. Tehtävää, jonka tekemistä oikeasti odotin. Sitä ei tarvitse vielä muutamaan viikkoon edes palauttaa, mutta kuulosti sellaiselta "juuri minun tehtävältäni", joten luin kirjan heti ja tuskin maltoin odottaa, että pääsen analysoimaan... Mutta ei. Istun vain koneen ääressä ja ihmettelen. Kokoan sisällysluetteloa - ideoita olisi, mutta silti tuntuu, etten osaa sanoa mitään. Ajattelin saavani tehtävän tehtyä eilen, tai viimeistään tänään, mutta luovutin. Sen sijaan olen suurella mielenkiinnolla lukenut yhtä kotitenttikirjaa ja tehnyt siitä muistiinpanojakin. Kyllä niitä tuohon ruutuvihkoon kirjoittelee, mutta mitenköhän käy, kun pitäisi istua taas tähän koneelle ja yrittää saada hajanaiset ajatuksensa fiksuksi kokonaisuudeksi...?
Kahdessa vuodessa pelkäsin menettäneeni opiskelumotivaationi. Millään en olisi halunnut palata takaisin opiskeluiden pariin. Mutta onneksi olinkin väärässä! Motivaatiota löytyy ja opiskelu on
M I E L E N K I I N T O I S T A. Kahden vuoden tauko oikeastaan teki todella hyvää! Ehdin kasvaa kaksi vuotta [valitettavasti pituutta en yhtään] ja asiat, jotka kaksi vuotta sitten olisivat saattaneet tuntua vähemmän merkityksettömiltä, kiinnostavat nyt kovasti.
Mutta! Olen unohtanut, miten kirjoitetaan. Jo monesti olen yrittänyt istua tietokoneelle kirjoittamaan kommentoivaa kirjareferaattia. Tehtävää, jonka tekemistä oikeasti odotin. Sitä ei tarvitse vielä muutamaan viikkoon edes palauttaa, mutta kuulosti sellaiselta "juuri minun tehtävältäni", joten luin kirjan heti ja tuskin maltoin odottaa, että pääsen analysoimaan... Mutta ei. Istun vain koneen ääressä ja ihmettelen. Kokoan sisällysluetteloa - ideoita olisi, mutta silti tuntuu, etten osaa sanoa mitään. Ajattelin saavani tehtävän tehtyä eilen, tai viimeistään tänään, mutta luovutin. Sen sijaan olen suurella mielenkiinnolla lukenut yhtä kotitenttikirjaa ja tehnyt siitä muistiinpanojakin. Kyllä niitä tuohon ruutuvihkoon kirjoittelee, mutta mitenköhän käy, kun pitäisi istua taas tähän koneelle ja yrittää saada hajanaiset ajatuksensa fiksuksi kokonaisuudeksi...?
3 kommenttia:
Moi!
Mä oon etsintäkuuluttanut kesääni sisältöä ja oon ehkä menossa U:hun tuonne länsirannikolle kesäteologiksi. B:n kämppis V kävi luonani viime viikolla ja juorusi, että sä oot sieltä läheltä kotoisin ja menossa sinne kesäksi - onko se totta? Ehkä voitais joskus treffata, mikäli sinne päin suomea eksyn, sillä työkavereista nuorimmatkin on mun vanhempien ikiä ja kuulemma koko kaupungista puuttuu ikäluokka 16-30...
Se kirjoittamiskyky on täälläkin hukassa aina silloin tällöin... Mukavaa, että opiskelu kuitenkin muuten maistuu!
Sinulle on haaste blogissani :)
jos löytyy, niin pyytäisitkö käymään täälläkin...olis vähän asioita selvitettävänä kun silleen meni ja katosi ;)
Lähetä kommentti