Syysmyrskyä

Ulkona tulee. Lujaa. Peltikattoisessa talon ylimmässä kerroksessa asuva Tiina kuvittelee koko ajan, että traktori kaataa kauhastaan kiviä jonnekin taloni nurkalle. Tuuli heitti ystävältä lahjaksi saadun Tervetuloa-kylttini pois ovesta. Ripustin sen takaisin, mutta tuulen uusittua temppunsa luovutin ja toin sen sisälle turvaan. Laitetaan se sitten takaisin, kun tuuli vähän rauhoittuu.

Minä en välittänyt tuulesta vaan tein pienen iltalenkin. Muistin sentään vielä vähän jotakin tästä alueesta. Olen asunut näillä samoilla nurkilla ennenkin, kolme ja puoli vuotta sitten, mutta vain lyhyen aikaa. Reitistä juna-asemalle muistin alun. Ja ison kuopan. Muutoin ilta on kulunut sohvan nurkkaan käpertyneenä. E:ltä saatua reilun kaupan tummaa appelsiinisuklaata, teetä hunajalla ja Fernando Ortegan musiikkia, hyvä lehti... tarvitsin sitä tämän pitkän päivän jälkeen.

Tänään alkoi koulu. Tai ainakin melkein. Aamulla selviydyin tunnin matkasta koulun läheiselle junamatkalle ja löysin kouluni. Mutta koululla kukaan ei tuntunut tietävän mitään. Paitsi yksi vanha opettajani, entisen kouluni nykyinen johtava opettaja, jonka jostain syystä tuolta bongasin. Häneltä kuulin, että opettajani on sairastunut ja luennot peruttu. Onneksi löysin kaikkien tietämättömien ihmisten lisäksi kuitenkin myös ihanan opintosihteerin, joka tiesi paljon ja otti selvää siitä, mitä ei tiennyt. Nyt olen minäkin paljon viisaampi, eikä huomenaamulla toivottavasti jännitä yhtä paljon kuin tänään.

Pitäisi totuutella uuteen rytmiin. Kymmeneltä nukkumaan ja kuudelta ylös. Nyt kello on jo yli kymmenen, eli ei onnistu ihan vielä tänään. Mutta jos viime yönä meni ennakkotehtävän kanssa noin kahteen, niin eikö yksitoista olisi jo ihan hyvä saavutus? Luulen tarvitsevani paljon unta. Monet paluuseen, uuden koulun aloitukseen & muuttoon liittyvät asiat vaativat selvittelyä ja hoitamista ja se kaikki tuntuu luovan tällä hetkellä kovasti stressiä. Yritän ajatella, että asia ja päivä kerrallaan, mutta aina se ei ole niin kovin yksinkertaista.