Mymmeli-muki.

Tänään matkustin kaksikymmentäviisiminuuttia bussilla päästäkseni tarpeeksi isoon kauppaan. Piti saada ostaa Mymmeli-muki. Sellainen olo tuli eilen illalla. Meinasin pyöräillä, sillä olen jälleen oppinut pyöräilemään myös Suomessa [aluksi en osannut käyttää jalkajarruja, luulin satulan olevan liian korkealla kun sitä ei täällä pidetäkään hullun matalalla, enkä muistanut, että täällä noudatetaan kaikenlaisia sääntöjä pyöräillessä, kuten että kävelytiellä ei saa aikuinen ajaa ja jos ajetaan ajotiellä, ajetaan oikeata puolta], mutta laiskuus iski.

Bussissa oli kuuma, kun istui mustassa talvitakissa ikkunan vieressä ja aurinko paistoi sisään ikkunasta. Pitäisi ostaa kevättakki tai parikin. Vanhat ovat käyneet liian isoiksi ja Japanista ostettu takki ei ole tarpeeksi lämmin Suomen kevääseen.

Kävelykadulla myytävät metrilakut houkuttelivat, mutta lääkäri on oikeastaan kieltänyt karkin syönnin ja tiesin, että jos ostaisin pussillisen lakuja, söisin ne heti, eikä sitten minusta olisi enää illalla harkkaan, kun väsyttäisi vaan. Mymmeli-mukin ostin ja ihan fiksusti ruokaa. Ruisjauhojakin.

On vähän semmoinen olo, että kevät yrittää sekoittaa ihmisten päät, minunkin. Mutta nauran vaan keväälle ja annan sen yrittää. Minä aion nauttia näistä keväisistä päivistä ja yritän olla ajattelematta liian pitkälle tulevaisuuteen. Eiköhän se riitä, että tässä ja nyt on ihan hyvä olla.


[Kuvan Muumipeikko ja Niiskuneiti asustavat olohuoneeni hyllynpäällä. Muumipeikko tapasi Niiskuneidin syksyllä 2005, kun aloitin kämppistelyn B:n kanssa. Siitä asti ovat olleet melko erottamattomat. Kun muutin Japaniin, jäi Muumipeikko Niiskuneidin ja B:n luokse. Palattuani muuttivat molemmat minun kotiini, koska B pakkaa pian oman kotinsa pahvilaatikoihin, eikä muumeja tai niiskuja saa pitää pahvilaatikoissa.]