Juoksemista

Juoksen bussiin, bussista junalle [kun yksi bussi jää tulematta ja seuraavalla bussilla ehtii juuri ja juuri, kun leikkii juoksukilpailua muiden bussimatkustajien kanssa] ja pyykkituvalta kotiin ja takaisin, kun unohtui kännykkä, jolla maksaa pyykinpesusta...

Kiire on osittain itse aiheitettua. Toki koulu teettää töitä, joita ei vaan voi jättää tekemättä. Mutta sitten nyt, kun tällä ja ensi viikolla on vähän löysempää koulussa, haalin minä itselleni töitä. Että saisi rahaa ruokaankin... Elämä on valintoja ja minä olen valinnut oman kodin ja tämän kiireen, soluasunnon sijaan. Enkä kadu. Pidän omasta kodistani. Pidän myös haalimistani töistä. Tänään sain erään pienen pojan yllättymään päiväkodissa sijaistaessani. "Hei, se osaa pukea!" totesi lapsi minusta vakituiselle hoitajalleen.

Viime viikonloppu jatkoi hyvien voimankeräysviikonloppujen sarjaa. Seuraavat kaksi tehdäänkin sitten töitä, joten oli tarpeenkin saada olla vaan. Saunoin, pelailin kynttilänvalossa hauskaa papupeliä, söin hyvin ja paljon ja nautin hyvästä seurasta. Pitkäksi venähtäneiden sähkökatkosten aikana unohdin olevani kaverini kerrostalokolmiossa Tampereella ja luulin mökkeileväni.

Enempää ei tänään ajatus kulje, eikä kuviakaan jaksa purkaa kamerasta.