Timo-terapeutin kanssa juttusilla

Aamulla

- Nukuin tänään pommiin...
- Huomasin.
- Kuulit varmaan senkin, kun soitin sinne päiväkotiin, jonne piti mennä sijaiseksi, ja kerroin, miten on käynyt?
- Joo. Miten ne suhtautu?
- Ihan hyvin. Onneksi. Mutta mua kyllä harmittaa kamalan paljon. Ja nolottaa. Mutta eihän tällaiselle mitään voi... En vaan herännyt.
- Olisit voinut mennä eilen aikaisemmin nukkumaan.
- No mutta piti vielä vähän yrittää tehdä niitä opiskelujuttuja... Näithän sä, kun täällä olohuoneessa istuin, luin ja tein muistiinpanoja.
- Joo ja näin myös, kun sitä ennen katsoit kaksi tuntia telkkaria. Olisit käyttänyt sen ajan opiskeluun ja mennyt sitten aikaisemmin nukkumaan!
- Niin mutta piti sitä jotenkin rentoutuakkin...
- Nukkuminenkin on ihan hyvää voimien keräystä. Ja olisit sä voinut katsoa sitä telkkaria kahden tunnin sijasta vaikkapa vain tunnin!
- No joo.. totta. Mutta en mä kyllä ymmärrä, että miten en yhtään ollut herännyt siihen herätyskelloon?! Jospa se ei edes soinut?
- Soi se. Minäkin kuulin sen.
- Mikset tullut herättämään?
- Koska olen pehmolelut! Pehmolelut ei kävele huoneesta toiseen herättämään ihmisiä. Sitä paitsi, mitäs siirsit mut eilen pois sängystäsi tänne olohuoneeseen! Kuvittelit muka olevasi jo niin iso tyttö, ettet tarvitse pehmolelua viereesi...
- ...
- No, lupaathan sitten iltapäivällä kävellä juna-asemalle ja nauttia auringonpaisteesta ja kerätä vähän energiaa?
- Lupaan.



Illalla

- No miten meni päivä?
- Kiitos ihan hyvin loppujen lopuksi. Sain hoidettua asioita, joita luulin etten kerkee hoitamaan ennen kuin ensi viikolla, kun meinasin ruveta ahneeksi noiden töiden suhteen... Ja kävin ostamassa toisen herätyskellon!
- No hyvä, että sulla nyt on toinen herätyskello, jonka voit laittaa soimaan varmuuden vuoksi myöhemmin. Mutta etkö sä yhtään tajunnut, että pelkkä herätyskello ei ole ratkaisu ongelmiin?
- No oon mä muutakin tänään tajunnut... Junassa Jaakko Heinimäki muistutti mua Metro-lehden kakkossivulla siitä, että ihminen haluaa aina ja aina vaan lisää tavaraa ja tilaa ja kaikkea. Vaikka oikeesti meidän ääretöntä kaipausta ei voi täyttää mikään muu kuin ääretön Jumala.
- Fiksu mies.
- Niin on. Anna mä luen sulle pätkän: "Yrittäessämme täyttää ääretöntä nälkää äärellisillä herkuilla me luulemme täyttävämme sydämemme kaipausta, mutta me täytämme vain ullakkomme ja autotallimme ja kanaverkkovarastomme. Ja kulutamme kotiplaneettamme äärelliset resurssit loppuun." ... Mä päätin sitten, että ei mun tarvitse haalia niitä töitä niin kamalan paljoa ittelleni. Vähempikin riittää... Mullahan on jo tavaraakin oikeestaan ihan tarpeeksi. Ei se raha ole se tärkein juttu tässä elämässä kuitenkaan.
- Viisas päätös. Ja lupaathan sitten pitää ensi viikolla ainakin yhden vapaapäivän?
- Lupaan.