Vähän hämäriä kuvia, suokaa anteeksi. Mutta tässä Tiinan kodin tyttöratkaisuja... Halpispeilini olin suunnitellut laittavani taulukoukulla seinään. Olisi kumminkin pitänyt olla ruuveja ja porakone. Aikani päätöntä itseäni katsomaan kyllästyttyäni otin yöpöydän sijaa toimittaneen jakkaran ja siitä tulikin koroke peilille. Toimii, varsinkin kun olen tämmöinen lyhemmän puoleinen.
Kaimani kokosi jo muutama viikko sitten vessan hyllyni. Siitä tuli oikein kiva ja tilaan sopiva, mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että lattia viertää alaspäin, joten hylly jäi melko vinoon. Onneksi olin vähän aiemmin hamstrannut itselleni kaikenlaisia aikatauluopuksia. Aluksi yritin paikata tilannetta vessani väreihin sopivalla Vantaa-Kerava-aikataululla, mutta se osottautui liian ohueksi. Mutta [huonommin väreihin sopiva] Espoo-Kauniainen-aikataulu oli juurikin sopivan paksu.
***
Olen jälleen ehkä löytänyt sen opiskelujuttuihin liittyvän kirjoitustaidon, jota jokin aika sitten peräänkuuluttelin. Viimeisen kymmenen päivän aikana olen saanut aikaiseksi parikymmentä sivua tekstiä, vihdoinkin. Äskön sain palautettua opettajalle sähköpostitse yhden kotitentin ja yhden kirjareferaatin ja on voittajaolo, vaikka huomenna pitäisikin sitten aloitella jo seuraavaa tehtävää ja jossain välissä keretä lainaamaan jostakin kirjat seuraavaa tenttiä varten.
***
Kaimani kokosi jo muutama viikko sitten vessan hyllyni. Siitä tuli oikein kiva ja tilaan sopiva, mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että lattia viertää alaspäin, joten hylly jäi melko vinoon. Onneksi olin vähän aiemmin hamstrannut itselleni kaikenlaisia aikatauluopuksia. Aluksi yritin paikata tilannetta vessani väreihin sopivalla Vantaa-Kerava-aikataululla, mutta se osottautui liian ohueksi. Mutta [huonommin väreihin sopiva] Espoo-Kauniainen-aikataulu oli juurikin sopivan paksu.
***
Olen jälleen ehkä löytänyt sen opiskelujuttuihin liittyvän kirjoitustaidon, jota jokin aika sitten peräänkuuluttelin. Viimeisen kymmenen päivän aikana olen saanut aikaiseksi parikymmentä sivua tekstiä, vihdoinkin. Äskön sain palautettua opettajalle sähköpostitse yhden kotitentin ja yhden kirjareferaatin ja on voittajaolo, vaikka huomenna pitäisikin sitten aloitella jo seuraavaa tehtävää ja jossain välissä keretä lainaamaan jostakin kirjat seuraavaa tenttiä varten.
***
Viime päivien tein myös ahkerasti töitä. Työkaverit vaihtuivat tiuhaan ja reilussa viikossa ehdin tutustua moniin uusiin ihmisiin. Huomasin, että nykyisin pystyn jo melko nopeasti sanomaan, kenen kanssa minun on helppo ja mukava tehdä töitä ja kenen kanssa taas ei. Työhakemuksissani toitotan aina sitä, kuinka tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja se on kyllä ihan totta. Minulle on opetettu, että kaikista ei tarvitse tulla parhaita ystäviäni, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Mutta on se vaan jännä, miten työpäivään voi vaikuttaa hyvinkin paljon se, minkälaisen tyypin kanssa saa töitä tehdä [vai pitääkö olla yksin]. Tylsäkin työ voi tuntua mukavalta hyvässä seurassa ja mukavastakin työstä voi tappaa ilon ärsyttävä ja ylimielinen työkaveri.
2 kommenttia:
Ihanat tyttöratkasut :) Vähän ku mun seinään sinitarralla liimatut valokuvat, peili vaatehuoneen perällä lattialla ja taulut makkarin lipastojen päällä!
Minullakin on peilillä tyttöratkaisu : lattialla on alla vanhasta keittiöstäni purettu kapea seinäkaappi(siis huom, sekään ei ole seinällä...) ja sen päällä peili. Ei se enää mikään kokovartalopeili ole, mutta paremman puutteessa.
Se on kyllä totta, työkavereilla on paljon merkitystä. Joskus tuntuu, että jopa itse työtehtäviä enemmän...Ja onnittelut opiskeluahkeruudesta! Minä tiedän, miten kivaa se on, kun kaiken tuskan jälkeen syntyy valmista!
Lähetä kommentti