2010

Vuonna 2010 tein oikeita töitä enemmän kuin koskaan ennen. Laitoin rajoja nuorille ja pohdin omia rajojani - mihin kaikkeen minä olen työssä valmis, jos käsketään? Missä kohtaa omat arvoni ja esimiehen arvot poikkeavat? Tutustuin ihmisiin, jotka ovat upeita ja arvokkaita, jos heille annetaan siihen mahdollisuus, eikä vaadita vääriä asioita. Tajusin taas entistä selvemmin sen, miten olen itse saanut elää helppoa elämää. Ajattelin, että kun itse olen (ilmaiseksi!) saanut paljon, on minulla myös muille jaettavaa.

Vuonna 2010 sain paperit koulusta 5,5 vuotta opiskeluiden aloituksesta. Opiskelut veivät 2 vuotta pidempään kuin monella muulla samaan aikaan valmistuneella, mutta valmistumispäivänä ei harmittanut pätkääkään. Minä olen saanut opiskella kahdessa koulussa, ymmärtää erilaisuuden rikkauden, tutustua tuplamäärään mahtavia ihmisiä ja viettää kaksi "välivuotta", joiden aikana opin paljon elämästä.

Vuonna 2010 ostin polkypyörän, kiipeilyvaljaat ja -kengät sekä sukset. Retkiluistelin ja lumikenkäilin ensimmäistä kertaa elämässä. Löysin paljon riemua liikunnasta. Lapsena pelasin kyllä pesäpalloa ja lentopalloa kavereiden kanssa, mutta olin aina surkea kaikessa - riemuitsin, jos en ollut viimeinen, vaan toiseksi viimeinen. Kilpailu ja vertailu vei ilon liikunnasta. Nyt olen löytänyt monta liikuntamuotoa, joista oikeasti pidän.

Vuonna 2010 menin kihloihin ja aloin suunnitella häitä. Tutustuin päivä päivältä paremmin ihmiseen, jonka avulla jaksoin vuoden, jonka aikana suoritin monta opintokokonaisuutta, tein loppuun opinnäytetyön ja samalla jo aloitin työelämässä. Mies keitti lukemattomat kupilliset kahvia, voiteli monta voileipää, kuunteli monet itkut, jaksoi tsempata ja naurattaa...

Vuonna 2010 Ystäville oli vähemmän aikaa kuin monina aiempina vuosina. Vuosi on kuitenkin myös osaltaan näyttänyt, ketkä pysyvät, vaikka työt ja seurustelu veisivät osan siitä ajasta, joka ennen on annettu ystäville.

Vuotta 2011 on eletty jo reilun viikon verran. Tutussa kodissa, tutussa työpaikassa, tuttujen ihmisten kanssa. Taas ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että tajuaa, että vain Herra tietää, mitä tämäkin vuosi lopulta tuo tullessaan.. Mutta ei tämä ole huono asia. Vuonna 2010 minun ja miehen motto oli meillä on kaikki hyvin, ja sillä sukelletaan myös tähän vuoteen! Ei tarvitse murehtia huomisesta. Tälle päivälle riittävät sen omat murheet.