maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ne desperaveris homo...





... et est profecto Deus, qui ea, que gerimus, et audit et videt!

Älä murehdi ihminen, on todellakin Jumala, joka sekä näkee että kuulee, mitä tarvitset!

Tätä tarvitsinkin: kahdeksan päivää rippileirillä. Kahdeksan päivää auringonpaistetta. Kahdeksan päivää virsien ja veisujen laulamista. Kahdeksan päivää rukousta. Seitsemänä päivänä jumis leirikirkossa kallioilla. Kaksikymmentäneljä nuorta, jotka oppivat ja kasvoivat sen viikon aikana. Yhdeksän nuorta, jotka huolehtivat siitä, että työntekijätkin tulevat paikalle silloin, kun pitäisi jotakin aloittaa. Ja kaksi muuta työntekijää, joiden kanssa sai käydä hyviä keskusteluita ja joilta opin paljon.

Ja nyt tarvitsen vapaapäiväni. Lähden metsien keskeltä ja meren ääreltä kaupunkiin, jonne on luvattu viileämpiä ilmoja kuin tänne. Mutta minulla on kuitenkin hyvä syy lähteä.




lauantai 27. kesäkuuta 2009

Moi Äiti!


Terveisiä täältä saaresta! Aurinko paistaa jo kuudetta päivää, aivan uskomatonta. Olen istunut kallioilla, kuunnellut lokkien ääniä ja katsellut auringonpaisteessa välkehtivää merta. Tiedän, että sinä kaipaat hämeeseen, sinne peltojen keskelle, mutta minä huomaan nyt, että minä olen kotoisin täältä, näiltä karuilta kallioilta, meren rannasta.

Olen saunonut ja uinut, antanut ensiapua palovammoihin ja pieniin haavoihin. Olen pelastanut suomenlipun joutumasta maahan pari kertaa lipunlaskun aikaan ja miettinyt sen siniristilipun merkitystä. Olen syönyt viisi kertaa päivässä ja yrittänyt muistaa juoda tarpeeksi. Olen opettanut minulle tärkeistä asioista ja hiljaa kuiskannut ylöspäin toiveen siitä, että jotakin opettamastani jäisi näiden nuorten mieleen. Tai jos ei ne opetukset, niin ainakin ne hetket, kun istutaan yhdessä aamujumiksessa, kattona on taivas, seininä metsä ja alttaritauluna näkymä merelle.

Muistuta isää, että tulee maanantaina hakemaan satamasta. Ja anteeksi, mutta tiistaina minä taas pakkaan rinkkani ja lähden kaupunkiin viettämään vapaapäiviäni. Tämä kesä nyt on vähän tällainen, erilainen kuin suunnittelin, mutta ehdin minä vielä kotipihassakin olemaan, juomaan aamukahvia kuistilla ja nukkumaan päiväunia kissojen kanssa sohvalla.

<3:llä>

ps. Lähettäisitkö lisää aurinkorasvaa

p.p.s. Olisin laittanut kuviakin, mutta ei taaskaan onnistu. Näytän sitten kotona!

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Kuulumiset kiireen keskeltä





Kesäkuu on kiireinen ja kuluu suurimmaksi osaksi saaressa, jossa ollaan nytkin. Ikkunasta näkyy sininen meri ja kuuluu linnunlaulua. Ja sisällä voi surffata netissä - voi nykyaikaa... Koneelle ei ole ennättänyt istua blogeja lukemaan tai kirjoittamaan, kun kotona käy yleensä vain purkamassa rinkan, pesemässä pyykkiä ja pakkaamassa jälleen rinkan. Luksusta on, jos ehtii yhden illan istua isän ja äidin kanssa takapihalla grillaamassa.
Mutta paljon muuta on jo kesäkuuhun ehtinyt mahtua. Kuten kesäpäivä maakunta-ajelulla, reittiä Sipoo-Porvoo-Pornainen-Järvenpää. Mukana kaksi japanilaista, jotka ihastelivat peltomaisemia, kirkkoja, satamaa ja vanhoja puutaloja. Japanilaisten kanssa mennään, ollaan hetki yhdessä paikkaa, kuvataan, ja taas mennään. Minä olisin voinut istua pitkään yhdessä paikkaa, olla vaan ja ihmetellä. Täytynee palata samalle reitille myöhemmin yksin tai suomalaisseurassa.
Lisäksi olen juhlinut ystävän sairaanhoitajaksi valmistumista sekä sukulaisten yo-lakkeja; nyppinyt rikkaruohoja; maalannut entisen työkaverin naapurin seinää; nauranut kesätyökavereiden kanssa mahalihakset kipeiksi; ikävöinyt paljon; emännöinyt kahdeksantoista ihmisen juhannusjuhlia, kerännyt kukkia tienpientareilta, jännittänyt tärkeiden ihmisten ensimmäistä tapaamista; leikkinyt piirileikkiä juhannussalon ympärillä; syönyt maailman parhaita tomaatteja omasta kasvihuoneesta; viettänyt puutarhajuhlia; pukeutunut kukkamekkoon juhannustansseja varten sekä nähnyt yhden auringonnousun...

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Yritän muistaa...

... että Japanissa kaipasin kesän kuumuuden ja kosteuden keskellä tätä harmaata suomalaista kesäilmaa. Että tämäkin voi olla hyvä, ainakin parempi kuin se, että paita liimautuu kiinni ihoon, vaikka istuisi vain paikallaan tekemättä mitään.

... että kolme vuotta sitten välillä itkin, kun en mistään saanut niitä töitä, mitä nyt saan tehdä. Että näihin töihin halusin jo neljä vuotta sitten. Että olen onnellinen, kun minulla ylipäätänsäkin on kesäksi töitä nyt, kun monella muulla ei ole.

... että ikävä kertoo siitä, että välittää jostakusta. Että välimatka voi tehdä hyvääkin ja antaa aikaa ajatella.

... että tulevaisuuteen ei voi nähdä. On uskallettava elää tässä ja nyt, vaikka tuleva tuntuisikin epävarmalta. "Huomisesta emme tiedä, esirippu eteen jää. Minne aikonetkin viedä, tänään tahdon ylistää".

[kone ei suostu lataamaan kuviani. niitä sitten myöhemmin ehkä siis]