Miettisin, että sopeutuuko sitä taas asumaan sinne toiselle puolen Suomea? Sinne, missä on aina vaan ollut käymässä viimeiset 5,5 vuotta. Mutta kun on tännekin sopeutunut, harmaiden talojen keskelle, niin miksei sitten sinne?
Oliviassa olisi jotain paluumuuttajista. En uskaltanut ostaa. Jos vaikka eivät olekaan viihtyneet. Minä olen päättänyt viihtyä. Muuttaa. Etsiä uusia töitä. Tai en minä yksin. Me olemme päättäneet.
"Haista paska", sanoo yksi työkaveri. Se tarkoittanee, että harmi kun lähdet, oltaisiin pidetty sut täällä. "Löysin sulle töitä", sanoo äiti. Se tarkoittaa, että yksi paikka olisi vapaana lähiseudulla. Minä haen sitä. En tiedä, saanko, on muitakin päteviä hakijoita. Tai ainakin yksi toinen. Mutta minä sanon miehelle, että jos ei kumpikaan löydetä töitä, viedään tavarat äidin ja isän vintille ja lähdetään jonnekin. Syksyllä on helpompi sitten etsiä.
Toinen työkaveri sanoo, että sekin muuttaisi, jos sillä ei olisi perhe täällä. Ja kolmas, että kannattaa lähteä, ennen kuin sopeutuu liiaksi, kerää omat ihmisensä tänne etelään, vaikka on muualta kotoisin. Ennen kuin "muualla" ei ole muitakin äiti ja isä, ja maaseutua, jossa on kiva käydä.
Esimies ei meinaa uskoa, että oikeasti olen päättänyt lähteä. Uskoo sitten lopulta kuitenkin ja soittaa perjantaina töiden jälkeen perään, että jos tämän alan hommat tulevaisuudessa kiinnostaa, niin sen tutulta saattaisi sieltä muualta löytyä töitä. On jo soitellut tutulleen.
Mutta vielä ollaan täällä. Tämä kevät. Sitten jotain muuta. Tuntuu hypyltä tuntemattomaan, vaikka tutuimpaan olen palaamassa.
4 kommenttia:
Toivotaan! Siellä, minne haet, on kyllä usein arvostettu sitä, että on samalta suunnalta kotoisin eikä heti ensimmäisenä palaamassa tänne etelään. Että uskoisin kyllä sulla olevan oikein hyvät mahdollisuudet!
Sä niin saat sen paikan. Harmi mulle, joka ei haluu palata sinne.
Ihana, että tulet. Avosylin odotetaan! <3
Kiitos te ihanaiset :)
Lähetä kommentti