Minun teinini nukkuvat. Ovat zumbanneet tai huidelleet illan, ei ihme, että unta riittää. Minäkin voisin olla nukkumassa omassa sängyssä, vaaleanpunaisen peiton alla. Tai laittamassa kenkiä jalkaan, lähdössä kirkolle. Mutta minä istun täällä, mietin, koska pitää keittää lisää aamukahvia teineille ja sulaakohan jauheliha ruuanlaittohetkeen mennessä. Ja tässä on hyvä.
Minä odotan soittoa, mietin, kutsuvatko haastatteluun. Toivon niin. Mutta lopulta käytän sen pohtimiseen yllättävän vähän aikaa. Ei ole huolta huomisesta. Jos ei löydy kummallekaan töitä kesään mennessä, niin tehdään sitten jotain muuta, minä sanon. Viedään tavarat äidin ja isän vintille ja lähdetään jonnekin. Muille maille. Palataan syksyllä ja kokeillaan uudestaan onneamme.
Kaikki on niin hyvin. Televisiossa lapset syövät roskiksesta. Meillä ei ole tässä hetkessä mitään syytä valittaa. Kaikki järjestyy.
2 kommenttia:
<3 minäkin haluaisin kirkkoon, mutta menen V:n kanssa brunssille keskustaan. ehkä ensi sunnuntaina on sitten kirkkopäivä taas.
Brunssi keskustassa oli varmasti myös hyvä vaihtoehto! Minun tulee täällä käytyä liian harvoin kirkossa. En ole oikein kotiutunut kotiseurakuntaani... enemmän tykkään V:n seurakunnasta. Ja kaipaan seurakuntaani Japanissa, vieläkin. Toivon, että muutto tuo tähänkin muutoksen, ja löytyy se minun paikkani. Mutta huomenna sentään pääsen messuun Agricolalle :)
Lähetä kommentti