lauantai 5. helmikuuta 2011

Pysy aina sellaisena kuin nyt oot...?

Telkkarissa satuhäissä mies sanoo, ettei sen tuleva vaimo tule koskaan muuttumaan ja hyvä niin.

???

Mietin, mikä ihmisessä on muuttuvaa, mikä taas on se pysyvä asia, joka tekee siitä ihmisestä sen, joka se on. [En tiedä, pitäiskö näissä yövuoroissa miettiä...]

Mies sanoi yhtenä päivänä, että odottaa kevättä, kun silloin otetaan esiin kesämuumimukit. Silloin kun tavattiin, se ihmetteli, miksi kysyn, minkä muumimukin se haluaa. Eikö ne ole kaikki samanlaisia? Nyt se tietää, ettei ne ole.

Minä selitin äidille toisena päivänä, että olin edellisenä päivänä hermostunut puhelimessa, kun en tykkää siitä, kun minulta kysellään asiasta, johon itsekin odotan vastausta malttamattomana... Hetken kuluttua mietin, olenko koskaan selittänyt äidilleni hermostumisteni syytä? Miehen kanssa sitä olen opetellut. Jos nyt opin kertomaan äidillekin, niin hyvä.

Toista ihmistä ei voi muuttaa. Vaikka tahtoisikin. Joskus muuttuvat kuitenkin toisetkin ihmiset, tahdoimme tai emme. Itseään voi pyrkiä muuttamaan. Omia toimintatapojaan. Ja voi yrittää ymmärtää, miksi toinen toimii, niin kuin toimii.

4 kommenttia:

Emma kirjoitti...

Niimpä. Kyllä te saatte muuttaa sinne kauas (?) kun te sinne haluutte. Ja kyllä mä tuun siellä kans käymään ihan niinku teki täällä :) Välillä pitää vaan olla vähän surkeena.

Matilda Aurora kirjoitti...

Muumimukeissa on eroa! Jos on fiksu, pystyy pelkästä mukista päättelemään millä tuulella toinen on :)

viluinen kirjoitti...

Hei Tiina!

Japanin tilanne muistutti mua sinusta, ja tulin käymään. Blogien seuraaminen on viimeaikoina jäänyt vähemmälle, ja nyt taas lisääntynyt, joten here I am!

Huomasin, että oon viimeksi lukenut tätä vuosi sitten, joten oli aika ottaa kiinni. Luin, ja luin, ja luin (poika mummolassa ja vauva nukkuu). Tykkään tavastasi kirjoittaa! Mietin, miten mukava olis saada kaikki sun kirjoitukset kirjankansiin, ja lukea niitä nojatuolissa teekupposen kanssa. Tässä työpöydällä on vähän hankala...

Joka tapauksessa. Kiitos tästä sun blogista! Tunnin lukemisen jälkeen tulin jotenkin hyvälle, tyynelle mielelle. Vaikka mielessä pyörii monet myrskyisät asiat.

Eläydyin postauksiisi, kirjoitat niin elävästi. Nuo sun juna- ja bussimatkat ovat huippuja. Ja tuo suunnittelematon päivä kun ajelitte yllätys-sukuloimaan. Sai mut hymyilemään. Unohtamaan hössöttämisen ja kiireen ja pakon.

Siunattua keväänalkua, jään odottelemaan sun tulevia postauksia! :)

Niin, ja ajatuksiani tästä postauksesta: hahah! :D Miehet on joskus niin hassuja. Alun turhautuneisuudesta (kun toinen ei "koskaan" ymmärtänyt "mitään") päästyäni osaan naureskella itsekseni kaikille niille jutuille, joissa mies on muuttunut ja sopeutunut elämään kanssani. Ja muovautunut olen minäkin. Toisiamme hiomme, ja aika ajoin sitä kun katselee taakseen, huomaa, millainen raakile sitä itse olikin suhteen alussa!

Oikeanlainen kommunikointi on opeteltava asia. Opittuani kertomaan tunteistani miehelleni (sen sijaan, että olisin olettanut hänen automaattisesti tietävän jok'ikisen ajatuksen mitä päässäni pyörii) olen oppinut kommunikoimaan uudella tavalla myös vanhempieni kanssa. Olen huomannut, että asioista voi puhua, vaikka ne olisivat olleet tietyllä tavalla vuosikausia. On niin paljon, mitä "ei oo tullu puheeksi". Olen oppinut "ottamaan puheeksi". Nyt alan jo seota. Kiitos ja hei :)

Tiina Tee. kirjoitti...

Thanks Emma! :) Onneksi säkin olet sieltä kaukaa kotoisin, ei jään näkemiset kokonaan!

Nöpöstiina... Niinpä juuri :)

Kiitos Viluinen ihanasta, pitkästä, ajatuksia antavasta kommentista! Tämä kirjoittelu on jäänyt taas, pitkiksi aikaa. Toivon, että myös tänne kirjoittelutahtiin tulee muutos monien muiden muutosten myötä, joita keväällä on edessä.