Pitkäperjantaina

[kuvat syksyn lomamatkalta Azoreille]

Vielä tänä pääsiäisenä teinien unien valvomista, huolta hulivileistä, joidenkin kasvun ihmettelyä, lukemattomia pääsiäismunia ja kello kahden ruokailuja.

Kolmen viikon päästä koittaa loma ja sitten uudet haasteet. Kun töissä saa päälleen lasillisen maitoa, tuntuu, ettei jaksaisi hetkeäkään enää. Mutta sitten on ne hyvät hetket, ne hetket kun yksi teini kysyy, että miten menee Tinde sen sijaan että huutaisi, että haista vittu senkin huora.

Yksi teini sanoo, että "saattaa sulla vähän tulla meitäkin ikävä jossain vaiheessa". Niin tuleekin, tiedän sen jo. Ei sitä ikuista vääntämistä nukkumaanmenosta tai muista rajoista, mutta niitä mahtavia persoonia, Jumalan ihmeitä, aarteita, niitä tulee ikävä.

Uudessa työssä odotan sitä, että ensi vuonna pääsiäinen tarkoittaa töissä muutakin kuin suklaamunia ja herkkuja ruokapöytään. Ensi pääsiäisen aikaan pääsen kertomaan, miksi minusta pääsiäinen on hurjan tärkeä juhla, jakamaan ajatuksiani siitä, pohtimaan tätä kaikkea yhdessä pienten ihmisten kanssa. Näin ainakin toivon.