Oivalluksia yövuorossa

Keskiviikon vaihtuessa torstaiksi minä tuli ulos työpaikan työntekijöiden vessasta ja tajusin jättäneeni avaimeni sinne vessaan. Lukkojen taakse.

Avaimilla pääsee toimistoihin, joissa sijaitsivat muun muassa tietokone, kaikki yövuoroon varaamani tekeminen ja lista siitä, mihin aikaan pitäisi asiakkaita aamulla herätellä.

Siinä sitä sitten oltiin ja ihmeteltiin, että mitäs tekisi seuraavat kahdeksan tuntia ennen seuraavan työntekijän saapumista.

Soitin toiselle osastolle ja sain ihanaa vertaistukea, kun siellä oli yövuorossa työntekijä, joka oli itsekin joskus jättänyt avaimensa lukittujen ovien taakse yöksi. Nauroin puhelimessa hänen kanssaan pariinkin otteeseen, ja totesin sitten, että eiköhän tästä selvitä.

Katsoin telkkarin digiboxilta muun muassa joulukuisen Emmerdale-jakson, kuka lie sinne sellaisenkin halunnut säästää.

Nolotti ja harmitti se tilanne, mutta siinä torkkupeittoihin kääriytyneenä ymmärsin yllättäen kumminkin olla kiitollinen monesta asiasta.

Siitä, että ruokaa kyllä riittää.
Siitä, että minulla on lämmin. Katto pään päällä, lämpimät huovatkin vielä ympärillä.
Läheisitä ihmisistä, joita hömppäohjelmia katsellessani ajattelin.
Ja työpaikasta myös.

Ihan hyvä yö siis, onneksi ei sattunut mitään yllättävää, minkä takia olisi niitä avaimia välttämättä tarvittu.