Kuvat ovat viime juhannukselta, kaikki ystävien ottamia. Tänä juhannuksena minä teen töitä ja katson jalkapalloa. Tai ainakin istun sohvalla seurana, puuhailen ehkä omiani. Japanin ja Brasilian pelit katson, samalla jännityksellä melkeimpä kuin Suomen pelatessa jääkiekkoa.
Ensimmäinen juhannukseni Suomessa niin, että olen oikeasti kaupungissa [sitä ei mielestäni lausuta kaupungissa oloksi jos on keskellä peltoja ja metsiä, vaikka paikkakunta johonkin kaupunkiin kuuluisikin]. Ja ensimmäinen juhannukseni töissä. Ei se niin kovasti haittaa. Kaksi päivää olen grillaillut. Tänään pessyt ison kasan uusia perunoita tiskiharjalla ja saanut kehuja perunoistani. Minäkin osaan siis jotakin.
***
Viikkaan pyykkiä ja kuuntelen Johanna Kurkelaa. Kesken viikkauksen huomaan tanssahtelevani yksikseni olohuoneen lattialla. Mekosta jää hienot varjot vihreälle matolle, auringonpaisteiseen paikkaan.
***
Minä tarvitsen vasaraa vispipuuron tekoon. Hieno sokeri on loppu. Pitää murskata palasokerit vasaralla. Vai sulaisivatkohan ne ilmankin hakkaamista? En uskalla kokeilla.
***
Minä puhun töissä yhden nuoren naisenalun kanssa siitä, kuinka tärkeää on, että hyväksytään toinen sellaisena kuin se on. Tai onhan niitä asioita, joita ei tarvitsekaan hyväksyä. Toisen ihmisen hyväksikäyttö ja sellaiset. Mutta se, että löytyy ihminen, joka tykkää sinusta juuri sellaisena kuin olet - se on suurta.
***
"Ethän sä Tiina vielä lähde?" kysyy yksi asiakas. Se sama sanoi muutama kuukausi sitten, ettei se oikein pidä minusta ihmisenä. Ehkä se on oppinut ihan hitusen sittenkin pitämään. Minun neljä kuukauttani sijaisena alkaa olla lopuillaan, mutta palaan vielä takaisin kesätyöntekijänä puoleksitoista kuukaudeksi.
***
Tämä on hyvä kesä.
5 kommenttia:
Osaathan sinäkin vaikka mitä muuta perunoiden pesemisen lisäksi, Tiina!
Minäkin haluaisin jonkun sellaisen, joka pitää minusta tällaisenaan. Välillä tikahdun tähän.
Johanna Kurkelaakin haluaisin kuulla, kun kovasti kehutaan aina enkä ole kuullut.
Tämä kesä on ihan loistava :)
Kiitos Tyttism! Minulla on kai semmoinen äidiltä peritty huono itsetunto tuon ruuanlaiton suhteen. Mitä tahansa teen, tekee mieli aloittaa "tästä nyt tuli tämmöistä, tässä meni vikaan..." kun siis istutaan pöytään. Mutta lauantainen ruokani töissä oli TODELLA hyvää!
Ja minä uskon, että suakin varten on olemassa se tietty ihminen, joka pitää susta juuri tuollaisena!
Kurkelaa varten kaveri asensi mun koneelle Spotifyn, jolla saa kuunnella oliko-se-nyt 20 tuntia musiikkia kuussa ilmaiseksi. En oikeastaan kuuntele kuin Kurkelaa. Se on kaunista.
Ja Emma! Seuraavaksi meidän pitäis päästä parantamaan tätä kesää vielä entisestään piknikille! Kohta on jo heinäkuu, viime vuonna oltiin sentään ekaa kertaa piknikillä jo toukokuussa!
Se on alueellinen juttu, mun U:ssa asuva mummini aloittaa ruokatarjoilut aina sillä samalla lauseella...
Tuollaisten asioiden takia minä en haluaisi palata tänne U:n kaupungin läheisyyteen. Mutta sitten on niitä toisia syitä, miksi kuitenkin haluaisin.... pitääkin tehdä tästä oma postaus joskus.
Lähetä kommentti