sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Kohti uutta - taas.



Tänään olen istunut vilpoisella vintillämme. On tarvittu kahdet villasukat, fleece-paita ja huppari, että siellä on tarjennut. Olen penkonut vanhoja tavaroita ja lajitellut niitä: roskiin, kirpparille, uuteen kotiin, jätetään tänne vanhempien vintille... Olen lueskellut vanhoja päiväkirjoja ja kirjeitä, miettinyt menneitä. Hymyillyt monille muistoille. Ja miettinyt, kuinka kiitollinen olenkaan ystävistäni!

Tasan seitsemän vuotta sitten minä nautin vaihto-oppilaana auringon lämmöstä Brasiliassa. Niiltä ajoilta löysin tänään monta muistoa. Suomalaisten ystävien lähettämiä kirjeitä ja lappusia sekä brasilialaisten me-ei-unohdeta-sua-tule-pian-takaisin-lappusia. Niihin brasilialaisiin pidän enää harvaan yhteyttä. Niistä suomalaisistakin kirjeen lähettäjistä muutama on hävinnyt elämästäni vuosien saatossa. Mutta moni on edelleen iso osa elämääni, on ollut jo monien vuosien ajan. Heidän pelkkä olemassaolo auttaa jaksamaan uudet alut, aina ja aina vaan. He eivät katoa, vaikka minä menen minne. On aivan uskomatonta ajatella, kuinka lapsuudesta asti on voinut säilyä heidän kaltaisiaan ystäviään!

Vielä muutaman päivän pakkaan tavaroita ja nautin näiden ystävien seurasta täällä. Loppuviikosta muutan, aloitan taas uuden jakson elämässäni. Kahden vuoden tauon jälkeen palaan opiskelemaan. Jatkan opintoja siitä mihin viimeksi jäin, mutta eri koulussa. Jännittää. Muutan uuteen kotiin, ihan ensimmäistä kertaa asun yksin Suomessa. Onneksi silläkin puolen Suomea on ystäviä. Kolmen entisen opiskelukaverin [voiko sanoa opiskeluystävä?] kanssa vietimme yhden heistä syntymäpäivää siivoten uutta kotiani vuodenvaihteen jälkeen. Ja silloinkin minä mietin, että miten olen voinut saada tällaisia ystäviä?

Siellä Brasilian-kirjeiden joukossa oli yksi itsekirjoittamani, ystävälle tarkoitettu, mutta keskeneräiseksi jäänyt. Se oli kirjoitettu kolme viikkoa ennen Suomeen paluuta, ja siinä minä mietin, miten kaikki taas lähtisi Suomessa käyntiin, kun oli tulossa uudet opiskelukaverit ja monta muuta uutta juttua. Ja kaikki meni hyvin. Ehkä nytkin menee?

9 kommenttia:

Malla kirjoitti...

Löysinpäs tänne! Linkitän sinut tälläkin osoitteella - voinko jättää Japanin bloginkin linkkilistalle?

Ystävät ovat iso rikkaus elämässä. On onni, että on sellaisia, jotka ovat aina tukena, kun tarvitaan - iloissa ja suruissa.

Onnea arkeen totuttelussa! Kaikki lähtee varmasti sujumaan, kun alkuun pääsee.

Malla kirjoitti...

Niin, ja edellisestä kommentista unohtui ehkä se tärkein... Onnea uuteen kotiin!

Sennie kirjoitti...

Minäkin löysin! Onnea uudesta blogista, tulevasta kodista, opiskelupaikasta.. Siunausta ja johdatusta sinulle!
Ja minäkin linkittäisin tämän, jos sopii..
Hyvää uutta vuotta!

Tuija kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Marja kirjoitti...

Menee menee, kaikki menee hyvin!

Tervetuloa takaisin Suomeen!

Anniina kirjoitti...

Oi, uusi blogi! Kivaa!
Hei pistän tämän linkitykseen jos sopii? :)
Tsemppiä takaisin sopeutumiseen!

Tiina Tee. kirjoitti...

Hei kiitos kaikille kommentoijille! Ja tervetuloa! :) Ja olen vain iloinen, että heti haluatte tämänkin linkittää [ja Malla, vanhan voi tietenkin myös pitää linkkilistoilla!].

17 neliötä kirjoitti...

Kivaa saada jatkoa! :)

maijja kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! Odotan jo blogisi jatkoa :)