Eilen aamulla

Yöllä ei saa nukuttua. Päässä pyörivät kysymykset.

Pärjäänkö?

Osaanko?

Mokaanko?


Aamulla keitän totuttuun tapaan kahvia. Unohdan, ettei maitoa ole, olisi pitänyt keittää teetä. Juon kahvin mustana.

Lähden ulos viime kesänä itse tehdyn kassin kanssa. Siinä heiluu iloisesti illalla siihen kiinnittämäni suojelusenkeli-heijastin. Joululahja mieheltä. Muistuttamassa, että minulla on Jumala ja hänet.

Kahlaan loskassa ja hymyilen, koska loska kertoo kevään tulosta ja kevättä minä kaipaan.

Bussin kyljessä hymyilee viime kesäinen työkaveri. Siinä mainostetaan minun kouluani ja minä mietin, että ehkä niillä saaduin eväin pärjään seuraavat neljä kuukauttakin.

Aamulla minä vielä luulen, että seuraavana yönä saisi jo nukuttua, mutta ehkä koko ensimmäinen viikko meneekin näin, uutta jännittäessä. Vaikka työpaikka on vanha tuttu harjoittelupaikka ja vaikka työkaverit ovat tuttuja niin silti maha ja unettomat yöt kertovat, että tätä vähän jännittää.