maanantai 9. toukokuuta 2011

Loppu häämöttää



Lauantaina syödään kaksin yhden teinin kanssa. Minä sanon sille ääneen, että tuntuu kummalliselta, että minä en saa koskaan tietää, pääseekö se syksyllä johonkin kouluun. Se sanoo, että kyllä se nyt varmasti johonkin kouluun. Ja minä sanon, että niin varmasti. Ja siinä kaikki, mitä minä saan koskaan tietää.

Minä en saa koskaan tietää, pääseekö yksi teini takaisin kotiin asumaan. Kukaan ei saa kertoa minulle, mitä se yksi toinen sai kevään ylioppilaskirjoituksista tai mitä sen yhden kolmannen äidille tapahtuu. Minä olen elänyt niiden teinien rinnalla vuoden verran (osan pidempäänkin), mutta kahden päivän päästä kaikki loppuu kuin seinään. Hei-hei. Jos joskus tulen käymään täällä päin ja törmätään kaupassa, voin kysyä kuulumiset, mutta kuinka todennäköistä se on?

Ja on selvittämättömiä juttua. Sellaisia, jotka itse haluaisi selvittää, mutta tietää, että nuori ei siihen vielä ole valmis. Kokemuksesta voin sanoa, että myöhemmin saattaisi ollakin, mutta sinä päivänä minä en ole enää tuolla töissä, eikä nuori voi minulle soittaa. Minä kestän sen kyllä, mutta tiedän, että nuorta saattaa joskus alkaa kaivertamaan, mutta silloin hän ei voi asialle enää mitään.

Tuntuu, että kaikki loppuu niin yhtäkkisesti ja lopullisesti (vaikka olen tiennyt monta kuukautta, että nyt se loppuu). Vähän kuin tämä talvi näissä kuvissa. Kevät tuli taas ihan puskista ja yhtäkkiä ja muuton ja työnvaihdon kanssa minulla on sama asia, vaikka aikaa asennoitua olisi kyllä ollut...






Mutta siitä minä olen tietysti iloinen, että eihän minun lähtöni tietenkään ole mikään elämän loppu noille mahtaville teineille. He jatkavat elämäänsä. Oppivat uusia juttuja, kasvavat, ottavat välillä ehkä takapakkia, ja harppovat sitten taas eteenpäin. He opiskelevat ammatteja, osa varmasti perustaa perheen. Minua nyt vain vähän ihmetyttää ja surettaa, kun en voi olla enää mitenkään mukana siinä elämässä.

4 kommenttia:

tyttism kirjoitti...

Voimia uuteen <3

viluinen kirjoitti...

Eikö heidän oo lupa ottaa sun puhelinnumeroa ja ottaa yhteyttä joskus, jos siltä tuntuu?

Tiina Tee. kirjoitti...

Kiitti tyttism!

Ja viluinen, se ei kai periaatteessa ole mahdollista... töissä juuri tosta asiasta puhuttiin. Aika monimutkaisia on lait, tavat ja kaikenlainen. Huoh. Sitä itse lähtiessään miettii myös niitä nuoria, jotka aikanaan tuolta lähtevät. Voivat soitella perään vain yleiseen puhelinnumeroon, eivätkä koskaan tiedä, kuka vastaa. Voi kun toivoisin Suomeen paljon lisää rakastavia sijaisperheitä! ja määrärahoja ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön... ja vaikka mihin.

Anonyymi kirjoitti...

Mä oon joskus antanut jollekin omille nuorille s-postiosoitteen, että saavat halutessaan laittaa kuulumisia. Ja joskus jotkut ovat laittaneet :) Suosittelen!
Ja tsemppiä uuteen!!!
/Jenni