maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ne desperaveris homo...





... et est profecto Deus, qui ea, que gerimus, et audit et videt!

Älä murehdi ihminen, on todellakin Jumala, joka sekä näkee että kuulee, mitä tarvitset!

Tätä tarvitsinkin: kahdeksan päivää rippileirillä. Kahdeksan päivää auringonpaistetta. Kahdeksan päivää virsien ja veisujen laulamista. Kahdeksan päivää rukousta. Seitsemänä päivänä jumis leirikirkossa kallioilla. Kaksikymmentäneljä nuorta, jotka oppivat ja kasvoivat sen viikon aikana. Yhdeksän nuorta, jotka huolehtivat siitä, että työntekijätkin tulevat paikalle silloin, kun pitäisi jotakin aloittaa. Ja kaksi muuta työntekijää, joiden kanssa sai käydä hyviä keskusteluita ja joilta opin paljon.

Ja nyt tarvitsen vapaapäiväni. Lähden metsien keskeltä ja meren ääreltä kaupunkiin, jonne on luvattu viileämpiä ilmoja kuin tänne. Mutta minulla on kuitenkin hyvä syy lähteä.




Ei kommentteja: