Pohjoisemmassa, pororajan tuolla puolen vaan ei vielä Lapissa kuitenkaan, oli jo paljon syksyisempää kuin täällä Etelässä. Yhtenä yönä meni jopa pakkasen puolelle. Ukin synnyinmökki lämpesi takan ja sähköpatterin voimin. Vesi kannettiin sisälle kaivosta ja saunakin lämpesi puilla.
Teki valtavan hyvää olla vaan. Kiipeillä Suomen eteläisimmän tunturin rinteillä, ihastella pikkukaupunkeja. Kävellä pitkospuilla ja tehdä pieni päivävaellus. Ihailla taivasta, joka välillä oli upeiden, synkkien pilvien peitossa, toisinaan kirkkaan sininen ja joskus tähtien peitossa. Kerätä puolukoita ja nukkua pitkiä yöunia.
Odotan jo oikeaa syksyä tänne Eteläänkin.
Teki valtavan hyvää olla vaan. Kiipeillä Suomen eteläisimmän tunturin rinteillä, ihastella pikkukaupunkeja. Kävellä pitkospuilla ja tehdä pieni päivävaellus. Ihailla taivasta, joka välillä oli upeiden, synkkien pilvien peitossa, toisinaan kirkkaan sininen ja joskus tähtien peitossa. Kerätä puolukoita ja nukkua pitkiä yöunia.
Odotan jo oikeaa syksyä tänne Eteläänkin.
2 kommenttia:
Ihanan näköistä, ihana tuo kylmä aamu ja kauniin väriset puut! Mun ukin synnyinkoti on Suvannossa, Pelkosenniemellä, lähellä Pyhätunturia, pitäisi ehkä joskus kyläillä minunkin.
Onpa nättiä!!
Lähetä kommentti