Ostin uuden sängyn. Vanha oli hyvin vanha ja siksi hyvin huono. Jo Japanissa tajusin, että Suomen sängyssäni on kamala nukkua. Suomeen palattuani otin pikkuveljeni samanmoisen sängyn, ajattelin, että jos se olisi vähän parempi. No ei ollut. Loppujen lopuksi siinä on taidettu nukkua vielä enemmän kuin omassani, kun tajutaan minun olleen vuoden vaihtarinakin aikoinaan.
Uusi sänky on huippu. Sain sen lopulta kotiin parahiksi perjantaina. Aluksi yritin jo keskiviikkona, mutta sänkykauan pakettiautoa ei silloin saanut lainaan. Hyvä ettei saanut. Viikonloppuna oli nimittäin onnekseni aikaa makoilla sängyllä pitkät ajat. Katsella ulos verhojen raosta värikkäämmäksi muuttunutta maisemaa. Juoda päiväkahveja. Nukkua paljon. Ja lukea Sikalat-kirjaa. Sekin on aivan huippu ja siitä kohta lisää.
Vanhaa sänkyä en ole vielä saanut minnekään. Sänkykaupassa olisivat ottaneet 25 euron kierrätysmaksun. En raaskinut maksaa. Niinpä se jäi omalle paikalleen ja uudelle raivattiin tilaa ikkunan alta. Muuten hyvä, mutta joka ilta vahingossa potkin vähintään kerran sängyn vieressä olevaa patteria. Kohta häiriintyvät varmasti naapurit. No mutta, nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni vierassänky. Vierashuone sijaitsee jalkopäässäni, tervetuloa kylään vaan. Ja hyvä lisä on myös se, että lamppu, jota olen käyttänyt vuoroin työpöydällä työvalona, vuroin yöpöydällä lukuvalona, voi nyt vihdoin olla molempia, koska työpöydän nurkasta tuli yöpöytä.
Susanna Alakosken Sikalat on siis toinen huippuostokseni. Olin lukenut siitä lehtiartikkelin joskus, Japanissa muistaakseni. Miettinyt, että se pitäisi lukea. Mutta niin mietin monen kirjan kohdalla, ja aina se jää. Nyt kun aloitin uuden harjoittelun, jonka aikana kohtaa monia maahanmuuttajia, tuli kirja uudelleen mieleen. Ajattelin, että tekisi ihan hyvää kuulla vähän siitä maailmasta, jossa suomalaiset maastamuuttajat ovat aikoinaan joutuneet elämään.
Eilen oltiin kaiman kanssa Helsingissä. Käytiin Postimuseossa kuuntelemassa Rakkautta Pariisin taivaan alla -lukutuokiota [syksyn aikana vielä muitakin lukutuokioita, huom huom!] ja tutkittiin Postimuseon kirjenäyttelyä. Sitten kaima totesi, että hänenkin pitää saada oikeaa kirjepaperia. Postimuseossa se oli melko kallista, joten pakko oli suunnata kirjakauppaan. Aiemmin oltiin kyllä jo päätetty, ettei kirjakauppaan mennä, koska siellä oli ale, eikä se tiedä meille hyvää. Mutta minä ehdotin, että asetetaan itsellemme sellainen raja, että vain alle kympin kirjoja saa ostaa. Sikalat maksoi tasan kympin ja sen kaima onnekseni hyväksyi. Pari lahjakirjaa löytyi myös, vielä edullisempaan hintaan. Hyvä oli se Helsingin-reissu muutenkin ja illalla ehdittiin vielä nähdä muitakin ystäviä.
Uusi sänky on huippu. Sain sen lopulta kotiin parahiksi perjantaina. Aluksi yritin jo keskiviikkona, mutta sänkykauan pakettiautoa ei silloin saanut lainaan. Hyvä ettei saanut. Viikonloppuna oli nimittäin onnekseni aikaa makoilla sängyllä pitkät ajat. Katsella ulos verhojen raosta värikkäämmäksi muuttunutta maisemaa. Juoda päiväkahveja. Nukkua paljon. Ja lukea Sikalat-kirjaa. Sekin on aivan huippu ja siitä kohta lisää.
Vanhaa sänkyä en ole vielä saanut minnekään. Sänkykaupassa olisivat ottaneet 25 euron kierrätysmaksun. En raaskinut maksaa. Niinpä se jäi omalle paikalleen ja uudelle raivattiin tilaa ikkunan alta. Muuten hyvä, mutta joka ilta vahingossa potkin vähintään kerran sängyn vieressä olevaa patteria. Kohta häiriintyvät varmasti naapurit. No mutta, nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni vierassänky. Vierashuone sijaitsee jalkopäässäni, tervetuloa kylään vaan. Ja hyvä lisä on myös se, että lamppu, jota olen käyttänyt vuoroin työpöydällä työvalona, vuroin yöpöydällä lukuvalona, voi nyt vihdoin olla molempia, koska työpöydän nurkasta tuli yöpöytä.
Susanna Alakosken Sikalat on siis toinen huippuostokseni. Olin lukenut siitä lehtiartikkelin joskus, Japanissa muistaakseni. Miettinyt, että se pitäisi lukea. Mutta niin mietin monen kirjan kohdalla, ja aina se jää. Nyt kun aloitin uuden harjoittelun, jonka aikana kohtaa monia maahanmuuttajia, tuli kirja uudelleen mieleen. Ajattelin, että tekisi ihan hyvää kuulla vähän siitä maailmasta, jossa suomalaiset maastamuuttajat ovat aikoinaan joutuneet elämään.
Eilen oltiin kaiman kanssa Helsingissä. Käytiin Postimuseossa kuuntelemassa Rakkautta Pariisin taivaan alla -lukutuokiota [syksyn aikana vielä muitakin lukutuokioita, huom huom!] ja tutkittiin Postimuseon kirjenäyttelyä. Sitten kaima totesi, että hänenkin pitää saada oikeaa kirjepaperia. Postimuseossa se oli melko kallista, joten pakko oli suunnata kirjakauppaan. Aiemmin oltiin kyllä jo päätetty, ettei kirjakauppaan mennä, koska siellä oli ale, eikä se tiedä meille hyvää. Mutta minä ehdotin, että asetetaan itsellemme sellainen raja, että vain alle kympin kirjoja saa ostaa. Sikalat maksoi tasan kympin ja sen kaima onnekseni hyväksyi. Pari lahjakirjaa löytyi myös, vielä edullisempaan hintaan. Hyvä oli se Helsingin-reissu muutenkin ja illalla ehdittiin vielä nähdä muitakin ystäviä.
1 kommentti:
oikeastaan ne kirjepaperit oli aika samanhintaisia siellä museossa :) Ihanaa oli, kiitos <3
Lähetä kommentti