Tänään koulun pihassa
Kaksi tyttöä leikkii
Lasisessa kokispullossa kimppu risuja
Kokispullo lumesta tehdyn pöydän päällä
Lumiset penkit pöydän ympärillä
"Ja sit se sanois..."
***
Ja sitten tämä sanoisi, että tämäkin tahtoisi olla taas lapsi. Se, joka mummun ja ukin pihassa laittoi käpyjä kivenkoloon varastoon ja oli onnellinen orava. Ja sitten tämä sanoisi vielä, että tämä olisi se lapsi paljon mieluumin kuin se Tiina, jonka pitää tiskata (taas!) sekä lukea kuusisataa sivua lakitekstiä tenttiin ja muutama sata sivua muuta päälle...
Ja sitten se muistuttaisi tätä, että onhan tämmöinen isokin kiva välillä olla. Että saa ne isotkin kuvitella. Kuvitella, että olisi valmistunut jo, että olisi töitä ja että voisi muuttaa johonkin sellaiseen kivaan asuntoon, joiden kuvia tuli katseltua koko aamupäivä, vaikka piti lukea sitä lakitekstiä.
Ja sitten se vielä sanoisi senkin, että eikö vaan ollut kiva eilenkin laittaa ystävän tulevan kodin seiniin tapettia. Olla juuri sopivan kokoinen ja ikäinen - ei tarvinnut ressata siitä tapetinlaitosta vielä liikaa, mutta voi jo sellaistakin tehdä ja tykätä ja nauraa.
Ja sitten tää sanois, että niin, onhan se ihan kivaa taas olla minä ja tässä.
2 kommenttia:
Mutta kerta kaikkiaan, siitä valmistumisesta haaveileminen on ajanvietteistä kaikkein paras! Tänään just ystävän kanssa kahvilla mietittiin, miksi on niin vaikea olla tässä ja nyt. Minullakin on satoja sivuja systemaattista teologiaa ja uskontotiedettä ja toista uskontotiedettä ja kirkkohistoriaa ja kreikkaakin, tuntuu ettei sivut yhtään vähene vaikka kuinka lukisi!
Tyttism, on se kyllä kivaa! Vaikka toiset sanoo, että nauti nyt, kun ei ole vielä vastuuta ja jos ei millään jaksa aamulla nousta voi jäädä kotiin nukkumaan - ei sitten joskus töistä...
Mutta silti sitä uutta vaan taas jotenkin odottaa. Vaikka tuskin se menee niin kuin suunnittelee edes. Mutta haaveilu on kivaa!! :)
Jaksamista lukemiseen!
Lähetä kommentti