Pihalla.

Vedän oven ulko-oven kiinni [ja lukkoon] ja totean heti sen jälkeen ystävilleni, että avaimet ovat sisällä.

Kaadan liikaa öljyä paistinpannulle, totean sen vasta hetken kuluttua ja kaadan liiat öljyt takaisin pulloon. Muoviseen pulloon, joka tietysti sulaa, kun reunaa pitkin kaataa kuumaa öljyä.

Kysyn kaupassa neuvoa myyjältä puuterin ostoon, mutta en oikeastaan kuuntele hänen neuvojaan. Havahdun vasta kun huomaan ystävieni naureskelevan.

... On vähän sellainen olo, että olen vähän pihalla kaikesta. Tai ainakin siitä hetkestä, jossa fyysisesti kulloinkin olen. Ajatukset ovat aivan muualla... Minä olen muissa maailmoissa.

Konkreettisestikin on tultu oltua pihalla. Avaintenhakureissulla sunnuntaina mentiin puistoon piknikille ja pelattiin junapeliä. Minäkin pystyin riisumaan hetkittäin neuleen ja käärimään farkut capreiksi. Tänään olen pyöräillyt ystävälle ja takaisin ihmetellen kesän tuoksuja ja auringonpaisteesta nauttien. Kotiuduttuani en malttanut jäädä sisälle opiskelemaan vaan keitin kahvia Mymmeli-mukiin ja menin portailleni lukemaan, tekemään muistiinpanoja ja juomaan kahvia. Portaat eivät ole yksin minun ja naapureita saattoi kummastuttaa, mutta parvekkeen ja pihan puutteessa oli toimittava näin.