Eilisillan jälkee sormien alla multaa, hiuksissa savunhaju, maha täynnä herkullista grilli-ruokaa... Voisi kuvitella kesän jo melkeen alkaneen. Mutta sitten myös: vanhojen lehtien haravointia kylmässä tuulessa, ja aivan syksyinen olo. Syksyinen olo jatkuu. Minulle se tarkoittaa sellaista kutkuttavaa oloa, odottavaa mieltä, uuden alkua.
Tänään on päättynyt eräs kahdeksan viikon hyvä jakso. Kahdeksassa viikossa opin muun muassa taittelemaan maitotölkit oikein sekä sullomaan uskomattoman suuren määrän puiden lehtiä yhteen jätesäkkiin. Opin myös, että kehuminen kannattaa, rajat ovat rakkautta [tai oikeastaan tätä mieltä olen ollut jo pitkään, mutta nyt se taas vahvistui entisestään] sekä sen, että kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys ovat vallan mainioita asioita. Senkin muistan taas paremmin, että jokainen ihminen on arvokas. Paljon muutakin opin, mutta minusta tuntuu, etten osaa sitä kaikkea mitenkään pukea sanoiksi. En ainakaan vielä.
Etukäteen harmittelin tämän kahdeksanviikkoisen loppua. Mutta eilen muistin, että jonkun vanhan loppu on usein mahdollisuus jonkun uuden alulle. Sen kun muistaisi aina näissä päättymistilanteissa.. osaisi tallettaa hyvät muistot ja opitut asiat mieleensä, mutta ei liikaa surkuttelisi.
Pitäisi osata nyt päästää irti tästä keväästä ja suunnata ajatukset kesään. Vaikeaa on sekin. Mutta yritetään taas toistella: kun jossain sulkeutuu ovi, aukeaa muualla ehkä ikkuna.
Tänään on päättynyt eräs kahdeksan viikon hyvä jakso. Kahdeksassa viikossa opin muun muassa taittelemaan maitotölkit oikein sekä sullomaan uskomattoman suuren määrän puiden lehtiä yhteen jätesäkkiin. Opin myös, että kehuminen kannattaa, rajat ovat rakkautta [tai oikeastaan tätä mieltä olen ollut jo pitkään, mutta nyt se taas vahvistui entisestään] sekä sen, että kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys ovat vallan mainioita asioita. Senkin muistan taas paremmin, että jokainen ihminen on arvokas. Paljon muutakin opin, mutta minusta tuntuu, etten osaa sitä kaikkea mitenkään pukea sanoiksi. En ainakaan vielä.
Etukäteen harmittelin tämän kahdeksanviikkoisen loppua. Mutta eilen muistin, että jonkun vanhan loppu on usein mahdollisuus jonkun uuden alulle. Sen kun muistaisi aina näissä päättymistilanteissa.. osaisi tallettaa hyvät muistot ja opitut asiat mieleensä, mutta ei liikaa surkuttelisi.
Pitäisi osata nyt päästää irti tästä keväästä ja suunnata ajatukset kesään. Vaikeaa on sekin. Mutta yritetään taas toistella: kun jossain sulkeutuu ovi, aukeaa muualla ehkä ikkuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti