Ärsyyntyneenä istuin pyykkituvan portailla. Ensin olin huomannut, että pienestä keikkapalkastani oli otettu 60 % veroa, vaikka olin toimittanut verokortin keikkapaikkaan. Sitten olin lähtenyt pienelle kiukunpurkukävelylle, josta palatessani olin mennyt katsomaan, joko pyykkini olisivat pyörineet. Eivät olleet pyörineet, koska luukku oli jäänyt napsauttamatta kunnolla kiinni. Seuraavan ihmisen vuoro oli alkamassa jo vartin päästä, eikä sinä aikana tule kyllä puhdasta, ei edes meidän melko nopeilla koneilla. Niinpä olin jäänyt odottelemaan seuraavaa pyykkäriä selittääkseni tapahtuneen ja pahoitellakseni juttua. Aluksi olin istunut sisällä pyykkituvassa vartin verran. Ärsyyntynyt lisää, katsonut kaunista päivää likaisten ikkunoiden läpi. Onneksi olin vartin jälkeen tajunnut, että pyykkitupaan johtaa vain yksi ovi, jonka edessä on pienet portaat, joilla istuskella ja ihmetellä kauniista maailmaa. Siihen olin siirtynyt ja ärsyyntyneenä istuskelin.
Minuutit kuluivat, eikä missään näkynyt potentiaalisia pyykkäriehdokkaita. Lopulta bongasin yhden nuoren miehen, joka kantoi muovikassia ja verhoja.
- Moi! Ootkos tulossa pesemään pyykkiä?
- öööö.. En...??? Ai onko tässä pyykkitupa?
- Joo on! Tossa se on takana.
Seurasi monta lisäkysymystä pyykinpesusta. Taisi olla nuori mies vasta tänne muuttamassa. Esittelin pyykkituvan ja kerroin saunastakin. Myöhemmin puhuin jo ystävälle puhelimessa, kun tuli vielä mies kyselemään puuverstaasta. Siinä asiassa en osannut auttaa. Totesin naureskellen, että eipäs ole minulla sille oiken ollut tarvetta. Mieskin nauroi. Olisi jotain pöytää halunnut kunnostaa.
Voisi useamminkin istuskella pyykkituvan portailla. Ärsytyskin vähän laantui, nyt jo vähän naurattaakin kaikki... Ompahan rahatkin hyvin tallessa, kun verottaja huolehtii niistä seuraavat puolitoista vuotta. Kai sille rahalle on tarvetta silloinkin. Ja uusi melkein-naapuri tietää nyt, missä on pyykkitupa. Itselläni vei melkoisen kauan löytää paikkaa, ei ole kamalan hyvin merkattu tai mainostettu se.
Minuutit kuluivat, eikä missään näkynyt potentiaalisia pyykkäriehdokkaita. Lopulta bongasin yhden nuoren miehen, joka kantoi muovikassia ja verhoja.
- Moi! Ootkos tulossa pesemään pyykkiä?
- öööö.. En...??? Ai onko tässä pyykkitupa?
- Joo on! Tossa se on takana.
Seurasi monta lisäkysymystä pyykinpesusta. Taisi olla nuori mies vasta tänne muuttamassa. Esittelin pyykkituvan ja kerroin saunastakin. Myöhemmin puhuin jo ystävälle puhelimessa, kun tuli vielä mies kyselemään puuverstaasta. Siinä asiassa en osannut auttaa. Totesin naureskellen, että eipäs ole minulla sille oiken ollut tarvetta. Mieskin nauroi. Olisi jotain pöytää halunnut kunnostaa.
Voisi useamminkin istuskella pyykkituvan portailla. Ärsytyskin vähän laantui, nyt jo vähän naurattaakin kaikki... Ompahan rahatkin hyvin tallessa, kun verottaja huolehtii niistä seuraavat puolitoista vuotta. Kai sille rahalle on tarvetta silloinkin. Ja uusi melkein-naapuri tietää nyt, missä on pyykkitupa. Itselläni vei melkoisen kauan löytää paikkaa, ei ole kamalan hyvin merkattu tai mainostettu se.
5 kommenttia:
Mullakin oli ärsypäivä toissapäivänä, piti maksaa kuun vuokra kun olin sählännyt ja maksanut sen väärään paikkaan joka sitten paljastu iyhtä oikeaksi. Lopulta kävi sitten niin, ettei mun tarvitse maksaa vuokraa ennen kuin elokuussa, joten loppu hyvin kaikki hyvin ja onneksi sai mennä paremmalla mielellä nukkumaan.
höm. luin edellisen postauksesi uudelleen ja tajusin että puhuit itsestäsi. yhdistin sen sitä edelliseen ja sen lauseeseen missä sanoit olevasi kiitollinen etenkin jostain tietystä ihmisestä ja sekoitin asiat :)
Jokasessa pilvessäki on hopeereunus ja muita mukavia lauseita :) Hienoja kuviaki! Mä en oo ikinä huomannu ottaa pyykkireisulle kameraa mukaan..
Voihan, onpa harmi jos ärsyynnytti. siitä huolimatta tämä oli ihana pieni tarina. Tuommoset hetket on parhaita kun puhuu ventovieraille, siinä on jotain kiehtovaa.
tyttism: sullakin siis rahat tallessa...
viluinen: okei, nyt mäkin sit ymmärrän :)
emma: joo se olikin mukana koska lähdin sille kiukunpurkulenkille, josta sitten poikkesin pyykkitupaan ja sinne jäin.
anniina: niinpä! Ja huomaa et monet tuntemattomat ihmiset itse asiassa ilahtuu siitä jos niille alkaa jutella.
Lähetä kommentti